aggressiivi

Aggressiivi on kieltoa tai torjuntaa ilmaiseva suomen kielen verbirakenne, joka esiintyy erityisesti tunnepitoisissa puuskahduksissa. Tyypillisesti se muistuttaa kieltolausetta, mutta siitä puuttuu kieltoverbi (en, et, ei). Sen sijaan aggressiiviin sisältyy usein jokin kirosana, joka helposti mielletäänkin aggressiivin leimalliseksi piirteeksi.

Aggressiivia voidaan pitää muoti-ilmiönä, joka liittyy etenkin nuorten kielenkäyttöön, mutta aggressiiville tyypillistä kieltoverbin poisjättämistä on havaittu jo 1900-luvun alun murreaineistoissa.^[1] Vaikka aggressiivia esiintyy puhekielessä varsin laajasti, sen erityisluonteeseen ei ole suomen kieliopeissa juuri kiinnitetty huomiota, vaan sitä on pidetty lähinnä kieltolauseen poikkeusmuotona.^[2]

Rakenne

Aggressiivin rakennetta ja luonnetta on tarkastellut Lari Kotilainen vuonna 2007 julkaistussa väitöstutkimuksessaan. Hänen mukaansa kyseessä on erityinen konstruktiotyyppi, jolle on ominaista kieltoverbittömyys, reaktiivisuus, affektiivisuus ja verbiloppuisuus; lisäksi rakenteen alussa on usein kirosana, ja siihen tapaa sisältyä jokin kieltohakuinen sana (tyypillisesti mitään, jonka voi tulkita pronominiksi tai adverbiksi). Täsmällisemmin Kotilainen on tunnistanut konstruktion neljä perusmuunnelmaa:^[2]

• kieltoverbitön kieltokonstruktio (mahdollinen kirosana + verbin täydenteet ja määritteet ja adverbit + pääverbin kieltomuoto)

(vittu) mä mitään tiedä

• myöntökieltokonstruktio (kirosana yksikössä tai monikossa + verbin täydenteet ja määritteet ja adverbit + pääverbin myöntömuoto)

vitut mä mitään tiedän

• toistokonstruktio (kirosana monikossa + pääverbin myöntömuoto, lekseemi mainittu jo edellä)

paskat tiedän

• paskat välitän -konstruktio (subjekti + kirosana monikossa + välittää-verbi + verbin täydenteet ja määritteet)

mä paskat välitän siitä.

Aggressiivi-nimityksen alkuperä ja sekaannukset

Kotilainen ei väitöskirjassaan suoranaisesti kutsu tarkastelemaansa rakennetyyppiä aggressiiviksi, mutta mainitsee, että tällaista nimitystä on käytetty kieltoverbittömästä kieltokonstruktiosta. Toisaalla hän on itsekin toistuvasti käyttänyt aggressiivi-nimitystä viitatessaan aggressiivissävyiseen kieltosanattomaan kieltoon.^[3]

Nimitys aggressiivi (toisinaan myös muodossa agressiivi) on peräisin Jaakko Häkkisen vuonna 1999 laatimasta kielitieteellistä argumentaatiota parodioineesta kirjoituksesta ja syntyi väännöksenä komin kielessä esiintyvän egressiivi-sijamuodon nimestä.^[4] Häkkisen näennäistieteellisessä määritelmässä aggressiivia luonnehdittiin ponnekasta kieltoa ilmaisevaksi verbin modukseksi eli tapaluokaksi, josta käytettiin myös nimeä ponsitapa. Häkkisen kuvauksen mukaan aggressiiville olisi tyypillistä liittää osamorfeemi vittu välittömästi pronominisubjektiin (vittumä sinne mene) tai paikallissijaiseen pronominiin (vittusiellä ketään ole).

Häkkisen alkuperäinen vitsi julkaistiin ensin Siulaset-ainejärjestölehdessä ja myöhemmin Suomen Kuvalehdessä (1/2000). Netissä se on saanut lukuisia toisintoja, mutta niihin on saatettu tehdä lisäyksiä, joissa ajatus verbin tapaluokasta hukkuu.^[4] Joskus aggressiivia on luonnehdittu jopa uudeksi sanaluokaksi^[5] tai sijamuodoksi.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Jaakko Häkkisen aggressiivivitsin laajennettu toisinto