anioni

Anioni on negatiivinen ioni eli atomi tai molekyyli, joka on vastaanottanut elektroneja. Nimi tulee siitä, että johdettaessa sähköä sulaan suolaan, suolan anionit liikkuvat anodille, jossa ne luovuttavat elektroninsa ja hapettuvat.

Anionit ovat nukleofiilisiä ja emäksisiä, mutta nämä ominaisuudet vaihtelevat anionista riippuen. Esimerksi hiilen anionit, karbanionit, ovat niin voimakkaasti emäksisiä, ettei niitä voi pitää vesiliuoksessa, koska vesi on liian hapanta — vaaditaan täysin hapoton (protoniton) liuotin, jotta karbanioneja voi havaita. Vastaesimerkkinä on kloridi, joka on niin lievästi emäksinen anioni, että se on täysin vakaa vesiliuoksessa.

Nukleofiilisyydelläkin on ääripäänsä. Esimerkiksi t-butyylianioni on myös nukleofiili, ja reagoi elektrofiilien, kuten karbonyylien kanssa (karbonyylistä tulee t-butyylialkoholi). On kuitenkin erittäin voimakkaita typpianioniemäksiä, kuten LDA (litiumidi-isopropyyliamiini (C₃H₇)₂N-Li), jotka eivät pysty reagoimaan elektrofiilien, kuten karbonyylien kanssa. LDA:n tapauksessa isopropyyliryhmät vievät niin paljon tilaa, ettei typellä ole tilaa kytkeytyä mihinkään vähänkään suurempaan elektrofiiliin.

Anionien nimet

Yksiatomisten anionien nimet muodostetaan alkuaineen latinalaisesta nimestä päätteellä -idi, esimerkiksi kloori - kloridi ja oxygenium (happi) - oksidi. Sellaisten moni­atomisten anionien nimissä, joissa on mukana happi­atomeja, on yleensä pääte -aatti tai -iitti, jolloin -aatti -loppuisessa anionissa on yksi happi­atomi enemmän kuin -iitti -loppuisessa, esi­merkiksi sulfaatti SO₄^2- ja sulfiitti SO₃^2-. Ioniyhdisteiden niminä käytetään yhdys­sanoja, joissa ensimmäisenä osana on kationin (useimmiten sama kuin alku­aineen) ja jälkimmäisenä anionin nimi, esimerkiksi natriumkloridi, jossa kationina on natrium­ioni Na⁺ ja anionina kloridi-ioni Cl^-.

Anioneja

Katso myös

• Kationi
• Katodi
• Anodi