hivenaine

Kivennäisaineet ovat ravinnon mukana saatavia alkuaineita. Laajemman määritelmän mukaan kivennäisaineita ovat ne alkuaineet, jotka jäävät tuhkaan, kun esimerkiksi kudos tai ruoka poltetaan. Välttämättömiä kivennäisaineita ovat ne alkuaineet, joita tulee olla ravinnossa aineenvaihdunnan pysymiseksi normaalina. Ravinnon mukana elimistöön joutuu myös useita ei-välttämättömiä kivennäisaineita, joista osa on haitallisia. Tällaisia ovat esimerkiksi raskasmetallit. Myös monet välttämättömät kivennäisaineet muuttuvat hyödyllisistä haitallisiksi, jos niitä joutuu elimistöön liian suuria määriä.

Kivennäisaineet jaetaan makrokivennäisiin ja mikrokivennäisiin eli hivenaineisiin sen mukaan, paljonko niitä esiintyy elimistössä. Hivenaineiksi kutsutaan niitä elimistölle tarpeellisia alkuaineita, joita elimistö tarvitsee alle 100 milligrammaa vuorokaudessa.^[1]

Välttämättömät kivennäisaineet

Ihmiskeho tarvitsee eri arvioiden mukaan 12–16:ta eri kivennäisainetta ravinnosta, kolmenlaisiin tehtäviin:^[2]

1. Kudosten rakennusaineiksi (kalsium, fosfori, magnesium ja rikki)
2. Kudosten ja kudosnesteen osmoottisen paineen (solujännite) ja kalvojen läpäisyvyyden säätelyyn (natrium, kalium, kloori, kalsium ja magnesium)
3. Katalysaattoreiksi entsyymi- ja hormonisäätelyyn (rauta, koboltti, sinkki, mangaani, molybdeeni ja seleeni)

Kivennäiset korostettuna jaksollisessa järjestelmässä

Makrokivennäiset

Makrokivennäisten tarve on yli 100 mg päivässä. Runsaimmin elimistössä esiintyy kalsiumia ja fosforia. Aikuisen, noin 70 kg painavan ihmisen painosta kalsiumia on 1,2–1,3 kg ja fosforia 600 g. Kalsiumin osuus elimistön kaikista kivennäisaineista on noin 40 % ja siitä 99 % on sitoutuneena luustoon, jossa se toimii luuston rakenneosasena sekä elimistön kalsiumvarastona. Myös fosforista suurin osa (noin 85 %) on elimistössä sitoutuneena luustoon kalsiumfosfaatin muodossa. Kolmas tärkeä makrokivennäinen on magnesium, jota aikuisen ihmisen painosta on noin 20–30 g, siitäkin yli puolet luustossa. Makrokivennäisiksi luetaan myös natrium, kalium ja kloori, jotka ovat elektrolyyttejä ja osallistuvat erityisesti elimistön nestetasapainon säätelyyn, sekä rikki, joka toimii lähinnä entsyymien rakenneosana.

Hivenaineet

Hivenaineiden päivittäinen tarve ilmoitetaan yleensä mikrogrammoissa. Välttämättömiä hivenaineita ovat rauta (jota esiintyy elimistössä hivenaineista runsaimmin, aikuisen ihmisen elimistössä noin 2,5–4,5 g), kromi, koboltti, kupari, fluori, jodi, mangaani, molybdeeni, nikkeli, sinkki, pii, tina ja vanadiini. Useimmat hivenaineet toimivat pääasiassa entsyymien ja hormonien rakenneosina.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Fineli - Kivennäis- ja hivenaineet