kalliomaalaus

Ihmistä esittävä kalliomaalaus Enonkosken Ukonvuorella.

Kalliomaalaukset ovat ihmisten kivipinnalle tekemiä esihistoriallisia maalauksia. Maalausten aiheena voivat olla niin ihmiset, veneet, saalis- ja muut eläimet sekä symboliset merkit.

Punamultamaalaukset on tehty paikallisesta rautapitoisesta savesta, jonka sidosaineena on mahdollisesti käytetty linnun munaa, verta tai rasvaa. Paleoliittisissa luolamaalauksissa käytettiin muitakin värejä, mutta nuoremmissa kuvissa niitä ei ole havaittu. Kalliomaalaukset ovat kalliotaiteen eräs muoto, johon luetaan kuuluvaksi myös kalliopiirrokset. Kalliomaalauksia on voitu tehdä myös luoliin, jolloin puhutaan luolamaalauksista.

Suomen kalliomaalauksia

Ensimmäisen kalliomaalauslöydön Suomessa teki säveltäjä Jean Sibelius vuonna 1911 Kirkkonummen Hvitträskissä. Useimmat kalliokuvat löydettiin kuitenkin 1960-70-luvuilla ja 1990-luvulla. Edelleen löytyy keskimäärin yksi maalaus vuodessa. ^[1]

Suomessa kalliomaalauksia löytyy erityisesti vesistöjen alueelta pystykallioiden seinämistä, mutta joskus myös siirtolohkareista metsäisessä ympäristössä. Suurin kuvakenttien keskittymä liittyy Saimaan vesistöön, mutta kuvia on etsinnän laajentumisen myötä löydetty myös Päijänteen vesistöstä ja Saimaan ja Päijänteen välisistä vesistöistä. Näin on hahmottunut kuva muinaisen Suurjärven kulkuverkosta ja siihen liittyvistä kohtaamispaikoista. Kainuussa, irrallaan muista kalliokuvista, sijaitsee kaksi maalauskohdetta. Näillekin on ehdotettu kulkemiseen viittaava selitys, jonka mukaan Vienanmeren ja Pohjanlahden liikenne olisi ylittänyt vedenjakajan siellä. Suomenlahden rannikolla on neljä kohdetta Helsingin länsipuolella ja kolme Itä-Suomessa. Suomesta tunnetaan yli 95 esihistoriallista kalliomaalauspaikkaa, jotka ovat peräisin ajalta 5000 – 100 eaa. ^[2]

Tunnetuimmat Suomen kalliomaalauspaikoista ovat Astuvansalmi ja Hossan Värikallio. Muita suomalaisia kalliomaalauksia voi tarkastella suomalaisten kalliomaalausten luettelosta.

Eurooppalaisia maalauksia

Ranskassa kivikaudella jääkauden loppupuolella Lascauxin luolaan maalattu luolamaalaus.

Myöhäispaleoliittinen biisonin kuva Altamiran luolassa.

Jäljennös luolaan piirretystä mammutin kuvasta.

Kivikautisten luolien seinissä näkyviä piirroksia ja kaiverruksia on tehty Euroopassa ainakin noin 35 000 vuotta. Manner-Euroopan kalliomaalaukset ovat säilyneet paremmin kuin Suomen, koska niitä voitiin tehdä luoliin, Suomessa ei ole helposti virtaavan veden seurauksena luolittuvaa kalkkikiveä, eikä yleensä luoliakaan. Eniten luolamaalauksia tehtiin Espanjan ja Ranskan alueilla, vaikka sopivia luolia ja asutusta oli viime jääkauden aikaan muuallakin.^[3] Siellä luolien ulkopuolelle kallioon maalatut kuvat ovat säilyneet huonosti. Joidenkin luolien maalaukset alkavat päivänvalolta näkymättömissä osissa ja ne on maalattu ehkä rasvalamppujen valossa.^[4].

Tiheässä luolamaalauksia on Dordognen maakunnan alueella ja Pyreneiden vuoriston pohjoisosissa Vezerejoen laaksossa 25 kilometrin säteellä. Ei tiedetä tarkasti, miksi myöhäispaleoliittiset ihmiset tekivät luolataidetta. Tiedetään monien alkeellisten kansojen piirissä olevan uskomuksia, joissa ihmisen ja eläimen välillä on kiinteä yhteys. Joidenkin mukaan Euroopan varhaiset luolamaalaukset liittyvät taikamenoihin, joilla pyrittiin takaamaan metsästyksen onnistuminen ja myös joihinkin muihin rituaaleihin. Kyse voi olla myös toteemieläimen palvonnasta, menneiden metsästysretkien muisteluista tai muista rituaaleista. ^[5]

Luolakuvia tehtiin jo Châtelperronin kulttuurin aikaan noin 35 000 vuotta sitten. Chauvetin luolan varhainen Aurignacin kaudelta peräisin oleva taide esittää pääasiassa petoeläimiä, ei ihmisen metsästämiä eläimiä.

Eniten on löydetty 18 000–11 000 radiohiilivuotta sitten kukoistaneen jääkauden loppuvaiheen Madeleinen kulttuurin kaudelta peräisin olevia luolamaalauksia. Kun jääkauden suurriista hävisi, niin myös luolataidekin noin 11 000 radiohiilivuotta sitten. ^[5] Luolat lienevät olleen kokoontumispaikkoja tiettyinä vuodenaikoina suoritettavia rituaaleja varten. Rouffignacin luolassa on harvinaislaatuisesti runsaasti mammutin kuvia.

Norjan Altassa on kalliopiirrosten joukossa myös neoliittiseen kauteen sijoittuvia kalliomaalauksia. Niissä kuvataan yksinkertaisin vedoin eläimiä, ihmisiä ja tapahtumia. Ne on maalattu kiviin ja kallion seinämiin.

Aasia

Altain vuoristo on Venäjän, Kiinan ja Mongolian rajaseutua. Sieltä tunnetaan lukuisia kalliopiirros- ja kallionaalauskohteita seudun luolissa ja kallionseinämissä. ^[6]

Afrikka

Lähes 10000 vuotta vanhat luolamaalaukset Laas Geelin luolassa kertovat karjanhoidosta muinaisessa Afrikassa

Afrikasta on löytynyt lukuisia luolamaalauksia. Afrikan sarvesta Laas Geelin luolasta löytyneet maalaukset ovat lähes 10 000 vuotta vanhoja. Vielä vanhempia luolamaalauksia on löytynyt Etelä-Afrikasta.

Kalliomaalausten ikonografiaa

Suomen kalliomaalaukset ovat osa Norjasta Siperiaan ulottuvaa pohjoista kuvavyöhykettä. Ne ovat metsästäjien tekemiä ja kuvaavat useimmiten riistaeläimiä ja ihmisiä. Ne ovat yleensä rannalla, ehkä tehty veneestä tai jäällä seisten. Suomalaisille kalliomaalauksille on myös tyypillistä, että ne useimmiten sijaitsevat lounaaseen päin. ^[7]

Manner-Euroopassa tunnettuja ovat muun muassa Lascauxin ja Altamiran eläimiä esittävät kuvat, joissa eläimen hahmo on kuvattu melko tarkasti, tosin hieman tyylitellen. Ne ovat peräisin jääkauden myöhäispaleoliittiselta ajalta, jonka alussa metsästyksellä itsensä elättävä nykyihminen saapui maanosaamme.

Joissain kuvissa on vain piirretty eläimen ääriviivat, toisissa käytetty muutamaa väriä.

Luolien seinille maalattiin jääkaudella eniten villihevosia, biisoneita ja alkuhärkiä. Myös hirvet, norsut ja mammutit ja vuohet ovat melko yleisiä. Karhuja ja muita petoja on vain joskus. Luolamaalauksissa harvinaisia, mutta alueella luonnossa yleisiä ovat peura ja villiaasi; varsinkin peura oli jääkaudella tärkeä riistaeläin. Pienissä kivikautisissa esineissä yleiset linnut ja kalat ovat luolataiteessa harvinaisia. Näin ollen monet luolamaalauksissa kuvatut eläimet ovat tuolloin metsästettyjä eläimiä, mutta eivät läheskään kaikki. Joissain maalauksissa esiintyy ihmisen ja eläimen sekasikiö tai eläimen taljaan pukeutunut ihminen, luultavasti kivikauden šamaani. Joskus harvoin näkyy metsästäjä kuolleena metsästettävän eläimen maahan puskemana.^[8] Luolamaalauksissa on runsaasti myös alastomien naisten kuvia, joissa seksuaalisuus on korostunut, ja myös naisen sukuelinten kuvia. Melko paljon on myös abstrakteja kuvioita, joista osalla on seksuaalinen merkitys, osan merkitystä ei tunneta. Osa voi esittää venettä ja majaa. ^[9]

Varhaisimmat luolamaalaukset

• Fumanen luola Veronan lähellä Italiassa, 32 000 – 36 500 BP – luolamaalauksia, joissa eläimiä ja sarvekas ihminen.
• Chauvetin luola, France, 32 400 ± 720 radiohiilivuotta sitten – varhaisin C-14-ajoitettu Euroopan maalaus, hiiltä karhun kallon yllä (31 390 – 32 600 ± 420/490 BP) ^[10]
• Pech Merlen luola, Ranska, 24 700 BP (vuotta sitten) – maalattu täplähevonen, joka on genetiikan keinoin todistettu aidoksi eläneeksi eläimeksi.^[11]
• Cougnacin luola, Ranska, 23 000 – 25 000 BP – maalattu peura
• Ranskan Lascaux
• Espanjan Altamira
• Ranskan Niaux
• Ranskan Cosquerin luola
• Ranskan La Marche
• Ranskan Chauvet-Pont-d'Arc

Australiassa ja Somaliassa, Afrikassa on myös hyvin vanhoja luola- ja kalliomaalauksia.

Katso myös

• Kalliopiirrokset
• Esihistoriallinen taide
• Kivikausi
• Madeleinen kulttuuri
• Myöhäispaleoliittinen kivikausi
• Luettelo suomalaisista kalliomaalauksista
• Tallennetuotanto

Lähteet

Kirjallisuutta

• Grönhagen, Juhani: Ristiinan Astuvansalmi, muinainen kulttipaikkako? SM-1994 (Suomen Museo)Vammala 1994.
• Hällristningar och hällmålningar i Sverige. Huvudredaktörer S. Janson, E.B. Lundberg och U. Bertilsson. Forum, Helsingborg 1989.
• Jussila, Timo: Saimaan kalliomaalausten ajoitus rannansiirtymiskronologian perusteella.
• Kivikäs, Pekka: Saraakallio – muinaiset kuvat. Atena, Jyväskylä 1990.
• Kivikäs, Pekka: Kalliomaalaukset: Muinainen kuva-arkisto. Jyväskylä: Atena, 1995. ISBN 951-9362-81-9.
• Kivikäs, Pekka: Kalliomaalausten kuvamaailma. Jyväskylä: Atena, 1997. ISBN 951-796-036-0.
• Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus. Suomi: Minerva Kustannus Oy, 2005. ISBN 952-5478-61-0. (suomeksi)
• Kivikäs, Pekka: Vorhistorische Felsmalerei in Finnland. Jyväskylä 1997.
• Kivikäs, Pekka: Kalliomaalausraportteja 1. Kopijyvä Jyväskylä 1999.
• Kivikäs, Pekka: Kalliokuvat kertovat. Jyväskylä: Atena, 2000. ISBN 951-796-221-5.
• Luho, Ville: Klippmålningen vid Juusjärvi. FM Helsinki 1962.
• Luho, Ville: Uusi kalliomaalauslöytö. Geologi nro 9. 1963.
• Pentikäinen, Juha: Samaanit. Jyväskylä 1998.
• Ristad och Målad – Aspekter på nordisk bergkonst. Redaktion T. Edgren och H. Taskinen. Museiverket, Nordiska Ministerrådet. Vammala 2000.
• Sarvas, Pekka: Die Felsenmalerei von Astuvansalmi. SM.1969.
• Sarvas, Pekka: Astuvansalmen kalliomaalaus. Ristiinan entisyyttä ja nykypäivää. Helsinki 1973.
• Sarvas, Pekka ja Taavitsainen, J.-P.: Kalliomaalauksia Lemiltä ja Ristiinasta. SM, Tapiola 1976.
• Siikala, Anna-Leena: Suomalainen šamanismi. Hämeenlinna 1992.
• Turun maakuntamuseo. Kalliotaidetta – tutkimusta ja tulkintaa. Raportteja 11. 1990

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kalliomaalaus.

• Pekka Kivikäs: Suomen kalliomaalaukset. Kulttuurin Keski-Suomi -portaali.
• Antti Lahelma: Tiivistelmä väitöskirjasta A Touch of Red: Archaeological and Ethnographic Approaches to Interpreting Finnish Rock Paintings. (suomeksi)
• Antti Lahelma: Kalliomaalaukset ja shamanismi. Muinaistutkija 2001.
• Antero Kare: Pyhät kalliot ja šamanismi. Helsingin sanomat 28.6.2003.
• Janne Juhana Rantala: Kalliosta hahmottuu muinainen elämä. Yliopisto 6–7/2007.