kirjasto

Kirjasto on

1. kirjojen, käsikirjoitusten, karttojen, äänitteiden, kausijulkaisujen tai muiden sellaisten dokumenttien järjestetty kokoelma;
2. paikka, jossa sellaista kokoelmaa säilytetään;
3. järjestö, joka ylläpitää kokoelmaa ja tarjoaa siihen perustuvia palveluita kuten luetteloita, tietopalvelua tai vastaavia

Nykyään kirjaston kokoelmat muodostuvat myös sähköisistä aineistoista, joita käytetään tietoverkon kautta. Kirjastot hankkivat kaupallisen aineiston käyttöoikeuksia asiakkailleen, järjestävät vapaasti saatavilla olevaa aineistoa helposti käytettäväksi sekä avustavat asiakkaita tiedon hankinnassa. Kirjastonhoitajien ammatissa kouluttajan rooli onkin korostunut; kirjaston asiantuntemusta pyritään myös tuomaan lähemmäksi varsinaisia tiedontarvetilanteita opetuksessa, tutkimuksessa ja työelämässä. Kun varsinkin Internet-tiedonhaussa ongelma on pikemminkin informaation liiallisuus ja sen laadun epätasaisuus kuin niukkuus, kirjastot pyrkivät edistämään asiakkaidensa informaatiolukutaitoa.

Kaiken kaikkiaan kirjaston päämäärä – ja suurin haaste – ei ole mahdollisimman suuren tietomäärän kerääminen ja varastointi vaan mahdollisimman toimiva kokoelma, josta asiakas saa kaiken tarvitsemansa, mutta jossa ei ole mitään turhaa.

Kirjastojen rinnalla mutta kuitenkin erilaisissa tehtävissä toimivat museot ja arkistot. Näitä kaikkia kutsutaan yhteisesti muistiorganisaatioiksi.

Suomessa Lainan päivä 8. helmikuuta on kirjastojen juhla- ja toimintapäivä. Lainan päivänä saatetaan esimerkiksi antaa anteeksi sakkoja tai antaa noutaa varatut teokset maksutta. Suomen kirjaston kirjojen lainojen määrä suhteessa väkilukuun kuuluu maailman kärkikastiin^[1].

Kirjastotyyppejä

Kansalliskirjasto

Useimmissa maissa on kansalliskirjasto, jonka tehtävänä on pitää yllä kansallisbibliografiaa ja koota säilytettäväksi kaikki maassa julkaistu kirjallisuus, musiikki yms. Niillä on tätä varten vapaakappaleoikeus, eli kirjapainojen ja muiden valmistajien tulee luovuttaa maksutta kappaleita kutakin tuotettua teosta kansalliskirjastolle.

Suomessa Kansalliskirjasto toimii Helsingin yliopiston erillislaitoksena.^[2] Huomattavimpia kansalliskirjastoja ovat Ranskan kansalliskirjasto (Bibliothèque nationale de France), Yhdysvaltain kongressin kirjasto (Library of Congress), Ison-Britannian The British Library, Venäjän valtionkirjasto (Rossijskaja gosudarstvennaja biblioteka) ja Kiinan kansalliskirjasto.

Tieteelliset kirjastot

Kirjasto on välttämätön osa jokaista tieteellistä tutkimusta ja opetusta harjoittavaa laitosta. Tieteellisiä kirjastoja leimaa tieteellisten kausijulkaisujen merkittävä osuus kokoelmissa ja vilkas kirjastojen välinen aineiston vaihto eli kaukopalvelu. Tieteelliset kirjastot ovat olleet edelläkävijöitä tieto- ja viestintätekniikan soveltajina jo kauan ennen kuin sen sovellukset tulivat myös asiakkaiden ulottuville.

Suomen tieteellisten kirjastojen tärkein osa ovat yliopistojen ja muiden korkeakoulujen kirjastot, joiden kokoelmat ovat laajasti myös suuren yleisön käytettävissä.^[3] Muita merkittäviä tieteellisiä kirjastoja ovat muun muassa Eduskunnan kirjasto, Tilastokirjasto, Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjasto ja tutkimuslaitosten kirjastot. Kuopiossa sijaitseva Varastokirjasto säilyttää kaikista tieteellisistä kirjastoista lähetettyä vanhempaa ja vähän käytettyä aineistoa.

Yleiset kirjastot

Yleisölle avoimia kirjastoja on ollut kautta historian, mutta nykymuodossaan ne syntyivät 1800-luvulla. Yleisten kirjastojen edeltäjiä olivat rahvaalle tarkoitetut kansankirjastot. Kirjastolain mukaan jokaisen Suomen kunnan täytyy tarjota tietyt normit täyttävät kirjastopalvelut.^[4] Nykyään yleiset kirjastot tarjoavat monipuolisia kirjastopalveluita. Yleisten kirjastojen ohella toimii samantapaisia tarpeita täyttämässä laitoskirjastoja kouluissa, sairaaloissa ja vankiloissa. Yleisissä kirjastoissa myös musiikin ja videoiden osuus kokoelmissa on huomattava. Lähes kaikkien Suomen yleisten kirjastojen kokoelmat ovat selattavissa Internetissä, useimmiten suurina, useiden kuntien yhteisinä kokonaisuuksina.

Näiden kunnan- ja kaupunginkirjastojen alueellisina keskuksina toimii maakuntakirjastojen verkko. Maakuntakirjastot järjestävät muun muassa koulutusta oman alueensa kirjastoammattilaisille.^[5] Maakuntakirjastot myös keräävät alueellisia kokoelmia ja tuottavat tietokantoja esimerkiksi alueensa kirjailijoista ja säveltäjistä.

Kysymys kirjaston roolista yleisön kasvattajana on usein ollut polttava. Kirjasto on Suomessakin havaittu oivaksi aatteiden edistäjäksi. Kirkon uskonnollisuuden ja perinteisen maailmankuvan levittämiseksi seura­kunnat ja kirkkoon sidoksissa olleet järjestöt perustivat kansankirjastoja 1800-luvulla. Saman vuosisadan lopulla kirjastoja käytettiin edistämään Kansanvalistusseuran ja kansallisuus­aatteen tavoitteita. 1900-luvun alussa Suomen yleiset kirjastot, Helsingin kaupunginkirjaston johdolla, "löydettiin" teknis-taloudellisen edistyksen välikappaleiksi, edesauttoivathan ne yleisen sivistystason nousua. Viimeistään sotien jälkeen yleisistä kirjastoista muovautui nykyisen kaltainen demokratian, sanan­vapauden ja kansalaisten osallistamisen työkalu.

Yrityskirjastot

Suomeen yrityskirjastoja ja tietopalveluosastoja ryhdyttiin perustamaan toisen maailman­sodan jälkeen.^[6] Niiden anti keskittyy tieteelliseen kirjallisuuteen.

Koulukirjastot

Koulukirjastolla tarkoitetaan tässä peruskoulun ja/tai lukion yhteydessä olevaa kirjastoa. Joissain kouluissa kaupungin tai kunnan kirjastolla on toimipisteensä koulun yhteydessä. On myös kouluja, joissa kirjasto on opettajan muun työn ohessa hoitama kirjakokoelma. Pelkistetyimmillään kouluissa on erilaisia kirjavarastoja.

Hyvin toimivassa koulukirjastossa on oma kirjastonhoitajansa ja ajanmukainen kirjastokokoelma, jota myös kartutetaan aktiivisesti. Koulukirjasto henkilökuntineen auttaa koululaisia ja opiskelijoita opinnoissa, mutta samalla kirjasto on myös koulussa viihtymisen ja lukuharrastuksen keskus. Koulukirjastoista on annettu määritys Unescon Yleisten kirjastojen julistus ja Koulukirjastojulistus -asiakirjassa[1] (Helsinki 2001, pdf).

Toimivia koulukirjastoja löytyy pääkaupunkiseudultakin useita: muun muassa kolmessa yksityiskoulussa Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa, Munkkiniemen yhteiskoulussa ja Töölön yhteiskoulussa sekä valtion ylläpitämässä Helsingin ranskalais-suomalaisessa koulussa on ajanmukaiset koulukirjastot.

Suomen koulukirjastoyhdistys ry [2] ajaa maassamme koulukirjastojen asiaa.

Kopiosto [3] on ollut 2000-luvulla ahkera koulukirjastojen puolestapuhuja. Se on kahteen otteeseen, vuosina 2005 ja 2011, jakanut huomattavia avustuksia koulukirjastojen kehittämiseen.

Kirjaston toiminta

Kirjastotyön keskeiset osat voidaan jakaa teknisiin ja palvelutehtäviin.

Teknisiä tehtäviä ovat

• Aineiston valinta
• Aineiston hankinta
• Luettelointi
• Sisällönkuvailu
• Kirjojen valmistelu käyttökuntoon sekä kirjankorjaus
• Kokoelmien suunnittelu ja järjestäminen

Palvelutehtäviä ovat

• Lainaustoiminta
• Kokoelmien käytön opastus
• Tiedonhaku
• Kaukolainaus

Sekä teknisissä että palvelutehtävissä tietotekniikka on lisännyt mahdollisuuksia yhteistyöhön ja työnjaon kehittämiseen.

Kirjastot tarjoavat usein myös lehtien lukumahdollisuuden asiakkailleen. 1990-luvun lopulta lähtien kirjastoissa on ollut mahdollista päästä Internetiin yleisötietokoneiden avulla.

Maailman suurimmat kirjastot

Luettelo maailman suurimmista kirjastoista.^[7]

• Moskovan kirjasto: 42 miljoonaa nidettä
• Pietarin kirjasto: 33 miljoonaa nidettä
• Kongressin kirjasto (Washington): 29 miljoonaa nidettä
• Pekingin kirjasto: 22 miljoonaa nidettä
• Novosibirskin kirjasto: 13 miljoonaa nidettä
• Harvardin yliopiston kirjasto: 13 miljoonaa nidettä
• Ranskan kansalliskirjasto (Pariisi): 13 miljoonaa nidettä
• British Library (Lontoo): 12 miljoonaa nidettä
• New Yorkin yleinen kirjasto: 11 miljoonaa nidettä

On kuitenkin muistettava, että jotkut kirjastot, eritoten Itä-Euroopassa laskevat jokaisen aikakausijulkaisun omaksi niteekseen.

Katso myös

• Lähikirjasto
• Deweyn luokittelu
• Yleinen kymmenluokittelu

Lähteet

• Encyclopaedia Britannica, s.v. Library
• Haasio, Ari: Tiedon lähteillä 1. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2005. ISBN 951-692-603-7.

Viitteet

Aiheesta muualla

• Kirjastot.fi, Suomen kirjastojen portaali
• Kirsti, Kirsti : Suomen tieteellisten kirjastojen opas (Kansalliskirjasto)
• Suomen kirjastoseura mm. julkaisee Kirjastolehteä
• Unesco Library Portal (englanniksi)
• Kirjastoalan koulutus ja kelpoisuusvaatimukset (Opetusministeriö)

Kirjallisuutta

• Ristikartano, Veera; Virrankoski, Antti (toim.): Eräpäivä! Voimasanoja kirjastosta. Avain, 2011.
• Ekholm, Kai: Kirjastot ovat palaessaankin kauniita: Kiistakirjoitus Internetistä, Googlesta ja kirjastojen merkityksestä. Helsinki: BTJ Finland Oy, 2010. ISBN 978-951-692-765-0.
• Frantsi, Hannele & Kolu, Kaarina & Salminen, Seija: Hyvä koulukirjasto. Opetushallitus, 2002. ISBN 951-98978-0-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.12.2011).
• Lerner, Fred: The Story of Libraries: from the Invention of Writing to the Computer Age. New York: Continuum, 1998.
• Mäkinen, Ilkka (toim.): Suomen yleisten kirjaston historia. Helsinki: BTJ Kustannus, 2009. ISBN 978-951-692-702-5.