ruija

Ruija (norj. Finnmark) on historiallinen maakunta Norjan Lapissa. Ruijaan kuuluu laajemmassa merkityksessä Finnmarkin läänin lisäksi myös osa Tromssan läänin itäosaa Malankivuonoon asti. Merkittäviä vuonoja Malangista itään on järjestyksessä Jyykeänvuono, Naavuono, Altavuono, Porsangerinvuono, Laisvuono, Tenovuono ja Varanginvuono. Tätä vuonojen halkomaa merenrantaa kutsutaan myös nimellä Ruijanranta. Väestön muodostavat norjalaiset, saamelaiset ja kveenit (suomalaiset). Kielellisesti saamenkielisiä 10 % ja suomenkielisiä 3 %. Tämän vuoksi useat Ruijaan kuuluvat kunnat ovat kaksi- tai monikielisiä. Kveenejä asuu eniten Ruijan itäosassa Varanginvuonon ja Porsankivuonon rannikolla. Siellä sijaitsee myös Porsangin kunta, jossa kveenin kielellä on virallinen asema. Kveeneiksi nimitettyjä suomalaisia muutti Ruijaan 1600-luvulta lähtien, laajimmillaan muutto oli 1800-luvun puolivälissä. Tutkimus on osoittanut, että Ruijan monen paikkakunnan suomenkielinen nimi on alkuperältään norjalaista nimeä vanhempi.

Historia

Varhaisin asutus kuuluu jääkauden loppupuolelle ajoittuvaan Ruijan eli Komsan kulttuuriin. Ruijan pronssi- ja rautakautisia asukkaita pidetään saamelaisten esivanhempina. Norjalaisia alueelle siirtyi keskiajalla, 1200-luvulta lähtien.

Valtiollinen kehitys aiheutti 1500-luvulta lähtien Fennoskandian pohjoisosien omistukseen liittyviä alueriitoja Ruotsin, Venäjän ja Tanska-Norjan välillä. Täyssinän rauhassa 1595 Venäjä luopui vaatimuksistaan, ja Knäredin rauhassa 1613 Tanska-Norja sai yksinoikeuden Ruijan rannikkoalueisiin. Näin ollen koko Ruija oli norjalaisen hallinnon alaisuudessa. Vuonna 1751 tehdyn Ruotsin ja Tanska-Norjan välisessä rajankäynnissä rajaksi tuli Tenojoki sekä Venäjän ja Norjan kesken 1826 Paatsjoki.

Maakunnan tuho toisen maailmansodan aikana

Toisen maailmansodan loppuvaiheessa natsi-Saksan pohjoinen armeija vetäytyi Suomesta ja Pohjois-Norjasta Ruijan kautta etelään. Tällöin pohjoisen armeijan komentaja (saks. Wehrmachtsbefehlshaber Nord) Lothar Rendulic määräsi Hitlerin käskystä koko Ruijan pakkoevakuoitavaksi ja sen jälkeen hävitettäväksi. Saksalaiset kuljettivat alueen yli 50 000 siviiliä etelämmäksi. Tyhjennetyn maakunnan rakennukset tuhottiin. Hävitys aloitettiin lokakuun lopulla 1944 ja tuhopoltot jatkuivat tammikuulle 1945. 11 000 asunrakennusta ja vajaat 5 000 navetta- tai ulkorakennusta poltettiin, sekä muun muassa 21 sairaalaa ja 27 kirkkoa. Samaten poltettiin alueen kalastusveneet ja -laivat.^[1]

Lähteet

• Bjørn-Petter Finstad: ”Finnmarkin ja Pohjois-Tromssan pakkoevakuointi”, Sota ja evakuointi Pohjoiskalotilla 1944-1945, s. 131-142. kokoelmateos. Rovaniemi: Rajakuntien kulttuuriyhteistyön työryhmä, 1995. ISBN 951-97138-1-6.

Viitteet