taajuus

 

Sivistyssanakirja: taajuus

taajuus

  1. tiheys. esim. Metsän, puuston taajuus. Väestön taajuus jollakin alueella.

  2. frekvenssi.
    a. esiintymis-, toistumistiheys, yleisyys, lukumäärä. esim. Kaksosraskauksien taajuus eri väestöissä.
    b. (Fysiikka) jaksollisen ilmiön jaksojen määrä aikayksikössä.
    esim. Äänen, sähkömagneettisen säteilyn taajuus. Sydämen syketaajuus oli 60/min. Vaihtosähkö, jonka taajuus on 50 hertsiä.

Linkitä taajuus

Taivutus:
yksikön genetiivi taajuuden
yksikön partitiivi taajuutta
yksikön illatiivi taajuuteen
monikon genetiivi taajuuksien
monikon partitiivi taajuuksia
monikon illatiivi taajuuksiin

Synonyymisanakirja: taajuus

taajuus

frekvenssi.

Liittyvät sanat: taajuusalue, taajuuskaista, taajuuskorjain, taajuusmodulaatio, taajuussanakirja.

Rimmaavat sanat: mikä rimmaa 'taajuus' sanan kanssa?

taajuus rimmaa näiden kanssa:

heilahduslaajuus, hengitystaajuus, kellotaajuus, kierrostaajuus, laajuus, suurtaajuus, syketaajuus, värähdystaajuus, värähtelytaajuus...

Katso kaikki "taajuus" sanan kanssa rimmaavat sanat

Wikipedia-tietosanakirja:

Eritaajuisia siniaaltoja.

Taajuus (vanhalta nimeltä jaksoluku [1]) kuvaa jonkin ilmiön esiintymistiheyttä.

Jaksollisen ilmiön taajuus (tunnus f) on ilmiön tietyssä ajassa tapahtuva toistojen tai värähdysten määrä. Jonkin ilmiön taajuutta voidaan mitata määrittelemällä ensin jokin aikaväli ja tutkimalla sen jälkeen, kuinka monta kertaa kyseinen ilmiö toistuu tämän aikavälin aikana. Kun kertojen lukumäärä jaetaan aikavälin pituudella, saadaan ilmiön taajuus. Toisaalta, jos säännöllisin aikavälein samanlaisena toistuvan ilmiön jakson kestoaika T tiedetään, kyseisen ilmiön taajuus saadaan jaksonajan käänteislukuna 1/T.

Taajuuden yksikkö on 1/s jota kutsutaan nimellä hertsi (tunnus Hz). Eli 1 Hz = 1 / s. Nimi tulee saksalaisen fyysikon Heinrich Rudolf Hertzin nimestä. Yksi hertsi kertoo tapahtuman toistuvan kerran sekunnissa. Kymmenellä hertsillä taas toistoja on kymmenen kappaletta sekunnissa.

Sähkötekniikan sinimuotoisten signaalien yhteydessä puhutaan usein myös kulmataajuudesta. Taajuuden f ja kulmataajuuden ω välillä on seuraava riippuvuus:

ω = 2π·f

Kulmataajuuden merkitys näkyy siinä, että taajuudeltaan f olevan virran suuruus noudattaa kaavaa

I=Ip sinωt,

jossa Ip on virran huippuarvo ja t on aika.

Ennen puolijohde-elektroniikan kehittymistä sähkösignaalin taajuus mitattiin resonaattoreilla. Matalilla taajuuksilla käytettiin mekaanisia värähtelijöitä, jotka herätettiin mitattavan virran syöttämällä sähkömagneetilla. Korkeammilla taajuuksilla käytettiin LC-resonanssipiirejä, joiden imemä virta mitattiin. Hyvin korkeilla taajuuksilla (yli GHz) käytettiin onteloresonaattoreita. Resonanssissa virta saavutti maksimiarvon. Nykyään matalia taajuuksia mitataan määrittämällä jännitteen kahden nollakohdan välinen aikaero ja korkeita taajuuksia laskemalla aikaväliin osuneiden jännitteen merkinvaihtojen lukumäärä. Elektroniset taajuusmittarit voidaan helposti tehdä hyvin tarkoiksi. Ne ovatkin tarkimpia yleisesti käytettyjä mittareita. Monia eri taajuuksia sisältävän signaalin eri komponentit voidaan erottaa toisistaan spektrianalysaattorilla.

Katso myös

Viitteet

  1. Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (PDF) (Sivu 11.) SFS-oppaat. 04.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Viitattu 18.12.2011.

Tämä artikkeli on Wikipediasta, johtavasta käyttäjien tuottamasta tietosanakirjasta. Sen sisältöä ei välttämättä ole tarkistettu ammattitoimittajilla (katso täysi vastuuvapauslauseke)

Wikipedia - Lahjoita Wikimedialle

Käännökset: taajuus

taajuus


Keskustelu: taajuus

Linkki tälle sivulle:

Etsi toista sanaa



Kysy kysymys - mikä tahansa kysymys - Vastaukset.fi-yhteisöltä: