tina

Sivistyssanakirja: tina

tina

hopeanvaalea pehmeä ja kevyt metalli. esim. Juottaa tinalla. Kerätä tinaa tinaesineitä. Valaa tinaa Kuvaannollinen esim. Kadota kuin tina tuhkaan jäljettömiin. Ark. esim. Olla tinassa juovuksissa . ks. uudenvuodentina

Linkitä tina

tina

eräs naisen etunimi

Taivutus:
yksikön genetiivi tinan
yksikön partitiivi tinaa
yksikön illatiivi tinaan
monikon genetiivi tinojen tinain
monikon partitiivi tinoja
monikon illatiivi tinoihin

Synonyymisanakirja: tina

tina

huume, huumausaine, huumata, tenn, estaño, staniu, sn.

Liittyvät sanat: tina-astia, tinaesine, tinaharkko, tinainen, tinajuote.

Slangisanakirja: tina

tinaa: "naida" / olla sukupuoliyhteydessä : "Paljon tinasit, paljon pilasit, viimein kolvisi kylmeni"
tinanappi: poliisi
tinari: tinasotilas
tinassa: humalassa : Olikse äijä ihan tinassa?
tinuski: tinasotamies

Slangi.net

Rimmaavat sanat: mikä rimmaa 'tina' sanan kanssa?

tina rimmaa näiden kanssa:

juotostina, juottotina, kirkkolatina, kutina, latina, lehtitina, lotina, munkkilatina, mutina, natina, palttina, patina, platina, ratina, rutina, tutina, uudenvuodentina, vulgaarilatina...

Katso kaikki "tina" sanan kanssa rimmaavat sanat

Wikipedia-tietosanakirja:

Tämä artikkeli käsittelee alkuainetta. Asteroidista kertoo artikkeli 1222 Tina. Tina on myös naisen nimi useissa kielissä.

Indium ← Tina → Antimoni
Ge ↑ Sn ↓ Pb
	Koko taulukko

Yleistä

Nimi

Tina

Tunnus

p-lohko

14, hiiliryhmä

(valkoinen) 7,265
(harmaa) 5,769×10³ kg/m³

Kovuus

1,5 (Mohsin asteikko)

Väri

Hopeanhohtoinen harmaa

Löytövuosi

(Esihistoriall.)

Atomiominaisuudet

Atomipaino

118,710^[1] amu

Atomisäde, mitattu (laskennallinen)

145 pm

Kovalenttisäde

141 pm

Van der Waalsin säde

217 pm

Orbitaalirakenne

[Kr] 4d¹⁰ 5s² 5p²

Elektroneja elektronikuorilla

2, 8, 18, 18, 4

Hapetusluvut

+II, +IV

Kiderakenne

Tetragonaalinen (β-tina)

Fysikaaliset ominaisuudet

Kiinteä

505,08 K (231,93 °C)

2875 K (2602 °C)

-×10⁻⁶ m³/mol

(valkoinen) 296,1 kJ/mol

Sulamislämpö

(valkoinen) 7,03 kJ/mol

Äänen nopeus

2730 m/s K:ssa

Muuta

Elektronegatiivisuus

1,96 (Paulingin asteikko)

Ominaislämpökapasiteetti

0,227 (valkoinen) kJ/kg K

Lämmönjohtavuus

(300 K) 66,8 W/(m×K)

Tiedot normaalipaineessa

Tina (lat. stannum) on hiiliryhmään kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Sn. Jaksollisessa järjestelmässä tina on 50. alkuaine. Yhdisteissään tina esiintyy hapetusluvuilla +II ja +IV. Tina on veteen liukenematonta ja sen CAS-numero on 7440-31-5.

Tina on ollut tunnettu jo esihistoriallisena aikana. Antiikin aikana sitä saatiin varsinkin Länsi-Euroopassa sijainneilta Tinasaarilta eli Kassiteriiteilta, joiden on arveltu sijainneen joko Pohjois-Espanjan tai Ison-Britannian rannikolla.

Ominaisuudet

β-Tinaa vasemmalla ja α-tinaa oikealla

Normaalissa paineessa (1 bar) tina on huoneenlämmössä (298 K) hopeanvalkoinen, kiiltävä, sitkeä ja pehmeähkö metalli, joka on muodoltaan β-Sn eli niin sanottua valkoista tinaa. Tinan toinen allotrooppinen muoto on harmaa tina α-Sn, joka on alle 13,2 °C:n (286 K) lämpötilassa pysyvä muoto. Tämän vuoksi alle 286 K lämpötilassa valkoinen tina muuttuu hitaasti harmaaksi tinaksi. Käytännössä muutos havaitaan kylmässä tinan pinnalle muodostuvina harmaina laikkuina ja esineen hitaana haurastumisena, mistä käytetään nimitystä tinarutto. Muutos β→α tarkoittaa kidehilan muutosta, jossa tinan koordinaatioluku eli kutakin atomia lähimpänä olevien atomien lukumäärä pienenee 6:sta 4:än, ja α-tina muodostaa timantinkaltaisen rakenteen.^[2] β-tina on tiheämpää (7,31 g/cm³) kuin α-tina (5,75 g/cm³), joten normaalista poiketen lämpötilan laskiessa tina muuttuu harvempaan rakenteeseen.

Tina kestää hyvin ilman, veden ja heikkojen happojen vaikutuksen, ja siksi sitä käytetään rautalevyjen suojana.

Huoneenlämmössä tina on ilmassa kestävää, mutta kuumennettaessa se hapettuu tinadioksidiksi (tina(IV)oksidi) SnO₂. Kuitenkin jo huoneenlämmössä tina reagoi kloorin ja bromin kanssa. Se liukenee happoihin ja alkaliliuoksiin. Tärkein tinamineraali on tinakivi eli kassiteriitti.

Valmistus

Tinaa valmistetaan pelkistämällä tinakiveä hiilellä 1 400 °C:n lämpötilassa.

Tinaa voidaan valmistaa tinakivestä myös vetykaasulla pelkistämällä, jolloin tarvitaan edellisen reaktion tapaan korkea lämpötila.

Käyttö

Tinaa käytetään koriste- ja käyttöesineiden sekä monien metalliseosten (esimerkiksi pronssin) valmistukseen, metallien päällystämiseen (erityisesti kupariastioiden sisäpinnoilla) sekä juottamiseen. Alumiini on osittain syrjäyttänyt tinan voideputkiloiden valmistuksessa. Tinapaperia käytettiin ennen yleisesti ruokatavaroiden pakkaamiseen, mutta nykyään alumiinifolio on syrjäyttänyt sen.^[3] Tinalankaa muun muassa käytetään koristeena.

Tinan seokset

Tinan ja lyijyn muodostamaa seosta kutsutaan juotostinaksi. RoHS-direktiivin myötä on kuitenkin siirrytty lyijyttömiin seoksiin, kuten pienillä määrillä hopeaa ja kuparia seosettuun tinaan.

Kirjasinmetalli on tinan, lyijyn ja antimonin seos. Uudenvuodentinat ovat kirjasinmetallia ja siten jätteenä ongelmajätettä.

Pronssi on tinan ja kuparin seos. Tinan ja hopean seosta käytetään tinalankana, ns. luulajanlanka.

Aiheesta muualla

Tinan kansainvälinen kemikaalikortti
The Isotopes Project Home Page: Luettelo tinan isotoopeista (englanniksi)
Agency for Toxic Substances and Disease Registry (ATSDR): Toxicological profile for tin and tin compounds (pdf) (englanniksi)

Lähteet

↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
↑ Catherine E. Housecroft, Alan G. Sharpe: Inorganic Chemistry, 2nd ed. Pearson Education Limited, 2005. ISBN 0130-39913-2. (englanniksi)
↑ Anja Haavisto, Atso Hella, Osmo Hurmola, Vuokko Tuomi: Alkuaineiden kiehtova maailma. Otava, 1992. ISBN 951-1-12509-5.

Tämä artikkeli on Wikipediasta, johtavasta käyttäjien tuottamasta tietosanakirjasta. Sen sisältöä ei välttämättä ole tarkistettu ammattitoimittajilla (katso täysi vastuuvapauslauseke)

Wikipedia - Lahjoita Wikimedialle