akselivallat

Akselivallat oli toinen toisen maailmansodan osapuolista. Se taisteli liittoutuneita vastaan.

Akselivallat-termi syntyi 25. lokakuuta 1936 allekirjoitetusta Berliinin-Rooman akseliksi kutsutusta liitosta natsi-Saksan ja Italian välillä. Japani liittyi akselivaltoihin Antikomintern-sopimuksella kuukautta myöhemmin.

22. toukokuuta 1939 Rooman-Berliinin akseli muutettiin liittosopimukseksi, jota kutsuttiin terässopimukseksi. Liitto laajennettiin kolmisopimukseksi 27. syyskuuta 1940 Berliinissä. Se virallisti liittosuhteen ja varoitti Yhdysvaltoja liittymästä sotaan. Kolmisopimukseen liittyivät myös Unkari (20. marraskuuta 1940), Romania (23. marraskuuta 1940) ja Bulgaria (1. maaliskuuta 1941).

Neuvostoliitto solmi Saksan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen (Molotov–Ribbentropin sopimus) Moskovassa 23. elokuuta 1939. Sopimus oli Antikomintern-sopimuksen vastainen, ja Japani vetäytyi vastalauseena. Sopimuksen salainen lisäpöytäkirja sisälsi jaon, jossa Itä-Eurooppa jäi Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin. Sopimuksen neutraalisuuspykälän vuoksi Saksa pysäytti Italian Suomelle talvisotaan lähettämän avun.

Antikomintern-sopimus elvytettiin vuonna 1941 Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon (ks. operaatio Barbarossa). Siihen liittyivät lopulta Saksa, Japani, Italia, Unkari, Espanja, Mantšukuo, Bulgaria, Kroatia, Tanska, Suomi, Romania, Slovakia ja Nanjingin hallitus Kiinassa.

Jugoslavian kuningaskunnan valtionhoitaja ruhtinas Pavle allekirjoitti kolmisopimuksen 25. maaliskuuta 1941 Wienissä, mutta maassa tapahtui vallankaappaus kolme päivää myöhemmin Britannian tuella. Tämän seurauksena Jugoslavia ja Kreikka joutuivat miehitetyiksi kesällä 1941. Tämän jälkeen äärioikeistolainen Ustaša julisti Itsenäisen Kroatian valtion osassa miehitettyä Jugoslaviaa, johtajanaan Ante Pavelić.

Italian sosiaalinen tasavalta (Salòn tasavalta) perustettiin 1943 Italian antauduttua liittoutuneille. Saksalaiset kommandot vapauttivat vangitun Benito Mussolinin, joka nousi saksalaisten tuella valtaan Pohjois-Italiassa pääkaupunkinaan Salò.

Valtiot

Johtavat akselivallat:

• Natsi-Saksa, Führer Adolf Hitler
• Italia, pääministeri Benito Mussolini
• Japani, pääministeri Hideki Tōjō ja keisari Hirohito

Pienemmät akselivallat:

• Bulgaria (vuoteen 1944, sodassa ainoastaan länsiliittoutuneita vastaan)
• Unkari
• Romania (vuoteen 1944)

Akselivaltojen kanssa taistelleet maat:

• Irak (maa oli hetken aikaa akselivaltojen puolella, mutta Britanniaa vastaan käydyn Anglo-Irakin sodan tuloksena se erosi akselivalloista)
• Mantšukuo (elokuuhun 1945)
• Neuvostoliitto (23. elokuuta 1939 – 22. kesäkuuta 1941, Molotovin–Ribbentropin sopimus)
• Suomi de facto jo kesäkuussa 1941, Antikomintern-sopimus 25. marraskuuta 1941, Ryti–Ribbentrop-sopimus 26. kesäkuuta 1944 – 4. elokuuta 1944.

Akselivaltojen hallinnassa:

• Norja, miehitetty
• Tanska, miehitetty, solmi Antikomintern-sopimuksen 1941
• Alankomaat, miehitetty
• Belgia, miehitetty
• Vichyn Ranska (elokuuhun 1944)

Akselivaltojen hallinnassa olleet maat, jotka osallistuivat sotatoimiin:

• Itsenäinen Kroatian valtio
• Siam (nykyinen Thaimaa)
• Slovakia

Puolueettomat maat, joilla oli hyvät suhteet akselivaltoihin:

• Argentiina (julisti lopulta Yhdysvaltojen painostuksesta sodan Saksalle ja Japanille 27. maaliskuuta 1945)
• Espanja
• Portugali (piti samaan aikaan sekulaarisen liiton Ison-Britannian kanssa)
• Ruotsi (sodan loppupuolella oli kallistuneena liittoutuneiden puolelle)
• Sveitsi (muun muassa käytti saksalaisia Messerschmitt Bf 109 -hävittäjiä)
• Turkki (otti Saksalta vastaan sotilaallista materiaalia ja kävi sen kanssa kauppaa)

Komentajat

• Führer Adolf Hitler
• Kriegsmarinen komentaja Karl Dönitz
• Luftwaffen komentaja Hermann Göring
• Heerin komentaja Wilhelm Keitel^lähde?
• keisari Hirohito
• pääministeri Hideki Tōjō
• amiraali Isoroku Yamamoto
• pääministeri Benito Mussolini
• marsalkka Pietro Badoglio
• marsalkka Ugo Cavallero
• valtionhoitaja Miklós Horthy
• pääministeri Ion Antonescu
• kuningas Boris III
• presidentti Risto Ryti
• Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim
• pääministeri Rašid Ali al-Kailani
• marsalkka Ferdinand Čatloš
• pääministeri Phibun