arjalainen

Kielitieteessä arjalainen merkitsee indoiranilaisia kieliä, joita puhutaan muun muassa nykyisen Intian ja Iranin alueella. Aiemmin niitä puhuttiin myös Euroopassa aroseutujen ratsastajakansojen keskuudessa (esimerkiksi skyytit ja sarmaatit).

Arjalaisiksi sanotaan myös Intiaan noin 1900–1300 eaa. saapuneita indoarjalaisia. Aiemmin arjalaisilla tarkoitettiin eurooppalaisten kuviteltuja esi-isiä.

Käsityksiä arjalaisesta rodusta

Arjalaisten uskottiin 1800-luvulla olleen kantaindoeurooppalaisten itsestään käyttämä nimitys. Tämä käsitys perustui lähinnä siihen, että Irlannin omakielisen nimen ”Éire” luultiin olevan samaa juurta kuin sanskritin ja muiden indoiranilaisten kielten ari-,arya-, ārya- ja vastaavat sanat, joista ”arjalainen” johdettiin. Koska niihin aikoihin kieli yhdistettiin perimään, ja koska eurooppalaisten kuviteltiin olevan rodullisesti ylivertaisia, syntyi käsitys ylivertaisesta ”arjalaisesta” rodusta.^[1] Esimerkiksi Kiina aiheutti rotuoppineille päänvaivaa, koska kiinalaiset ovat eri "päärotua" ja Kiinan kieli on ei-indoeurooppalainen, "mutta" Kiina on maailman vanhin kulttuurimaa.^lähde?

Kansallissosialistisen Saksan rotuopissa arjalaisilla tarkoitettiin niin sanottua ylempiarvoista ”pohjoista rotua”. Arjalaiset kuvattiin useimmiten sinisilmäisiksi, vahvoiksi, vaaleahiuksisiksi ja pitkiksi. Käsitykseen siitä, millaiset olivat puhdasrotuisimmat ja arjalaisimmat kasvot, olivat vaikuttaneet antiikin kreikkalaiset patsaat ja niiden edustama kauneusihanne. Nenä oli keskikokoinen tai suhteellisen iso ja kapea. Sivulta katsottuna nenä oli suoravartinen tai vähän kyömyinen, mutta ei kuitenkaan voimakkaan kyömyinen. Voimakkaan kyömyistä nenää pidettiin semiittisenä piirteenä. Matalavartinen, pieni nenä taas arveltiin mongolidiseksi tai turaaniseksi piirteeksi. Tämä oli ristiriidassa esimerkiksi svekomaanien rotuopin kanssa, jonka mukaan arjalaisten hiukset ovat mustat.

Saksalaisia ja skandinaaveja (so. ruotsalaisia, tanskalaisia ja norjalaisia) pidettiin yleensä arjalaisina, vaikka nämä eivät olisi täyttäneet kaikkia arjalaisuuden tunnusmerkkejä. Usein myös muita länsieurooppalaisia pidettiin arjalaisina.

Muinaisten kantaindoeurooppalaisten kielten puhujien arveltiin olleen ihmistyypiltään valtaosin arjalaisia. Näiden arjalaisten väitettiin asuneen laajalti Euroopassa, Iranissa ja Intiassa. Myös antiikin kreikkalaisten uskottiin olleen valtaosin arjalaisia.

Nykyisin näihin käsityksiin ei uskota tiedemaailmassa, vaan Euroopan nykyisiä kansoja tarkoitettaessa sana arjalainen on täysin epätieteellinen. Todennäköisesti pohjoismaiset rodulliset ja geneettiset piirteet olivat olemassa Pohjois-Euroopassa jo ennen indoeurooppalaisten kielten omaksumista alueelle. Euroopan ensimmäisten indoeurooppalaisten kielten puhujien geneettinen osuus nykyisten Euroopan kansojen perimässä on niin vähäinen, että nykyisistä Euroopan kansoista puhuttaessa sana arjalainen on täysin epätieteellinen.

Arjalaisten saapuminen Intiaan

Pakistanin, Iranin ja Intian alueella vallitsi kehittynyt Indus-kulttuuri noin 2600–1800 eaa. Yleisesti uskotaan arjalaisiksi kutsuttujen indoiranilaisten heimojen tuhonneen vanhan Indus-kulttuurin noin 1700 eaa., mutta tämä on herättänyt viime aikoina laajaa kiistelyä tutkijoiden parissa. Muutamat intialaiset tutkijat ovat halunneet kiistää teorian. Tapahtumasarja on voinut olla mutkikkaampi kuin tähän asti on luultu, mutta ei liene uskottavaa, että indoeurooppalainen kieli olisi syntynyt Intiassa.

Välillä 1800–1700 eaa. monet Indusvirran kaupungit hylättiin ja ennen vuotta 1000 eaa. Punjabin ja Gujaratin maakuntien asutukset kasvoivat Ganga-Yamuna-joen laaksossa ja läntisessä Bahawalpurissa.

Indoeurooppalaisia tunkeutui Kreikkaan aloittaen Mykenen kauden noin 2100–1600 eaa. ja Länsi-Eurooppaan 2200–1300 eaa. tuhoamaan megaliittikulttuurin. Monet kielentutkijat ovat väittäneet arjalaisten saapuneen Intiaan 1500–1200 eaa., mutta arkeologit noin 1900–1700 eaa. Indoiranilaisia on voinut saapua maahan monena aaltona. Arian-niminen maakunta oli Heratin seuduilla Afganistanissa Persian ja Aleksanteri suuren aikoihin. Tämä voi viitata arjalaisiin. Tiedetään joidenkin Belutsistanin kaupunkien palaneen noin 1900 eaa., ja jotkin induskulttuurin asutukset hylättiin merkeistä päätellen äkkiä. Mundigakin asutuskeskus Afganistanissa Kandaharin lähellä kasvoi samoihin aikoihin kun induskulttuuri rappeutui.

Luultavimmin indoiranilainen Kalmisto H -kulttuuri alkoi levitä pohjoisessa Pakistanissa noin 1900 eaa. kohti itää tuoden mukanaan polttohautauksen. Viimeistään noin 2200–1900 eaa. arjalaiset levittäytyivät pohjoisesta Iraniin ja valloittivat laajalla alueella monia asutuskeskuksia: Namazga 5, Tureng-3A, Tepe-Hissar 3A et Sialk 5.^[2]

Uralin–Länsi-Kazakstanin alueen Petrovka-tyypin keramiikkaa ja metallitöitä on löydetty Tugaista Samarkandin seudulta ^[3] Etelä-Uzbekistanista ja läheltä Zardcha-Halifan haudasta hevonen ja esi-indoiranilaisen Sinaštan kulttuurin tyypillisiä pronssitöitä, mikä viittaa aron indoeurooppalaisten vaeltaneen etelään.

Gandharan kulttuuria uusine hautaustapoineen noin 1800 eaa. pidetään ensimmäisenä merkkinä indoarjalaisten saapumisesta. Eräiden tutkimusten mukaan Intian väestö muuttui rodullisesti merkittävästi vasta noin 800 eaa., liian myöhään arjalaisten oletettua saapumista ajatellen.

Katso myös

• Indoeurooppalaiset
• Indoeurooppalaisten alkuperä
• Vasarakirveskulttuuri
• Indoiranilaiset kulttuurit
• Kurgaani
• Skyytit
• Heettiläiset
• Mykeneläiset
• Orjuus

Viitteet

1. ↑ Intian kulttuuri, Asko Parpola, toim., Otavan Kirjapaino Oy 2005
2. ↑ http://perso.orange.fr/atil/atil/z2.htm
3. ↑ The first wave of Indo-Iranian migration to the south, http://cat.inist.fr/?aModele=afficheN&cpsidt=1163822

Aiheesta muualla

• Jaakko Hämeen-Anttila: Sinunkin juuresi ovat Iranissa. Tiede, 2006, nro 6/2006.
• Jaana Kanninen: Arjalaisuus ja intialainen identiteetti 15.6.2005 / Kolmannen maailman puheenvuoroja / YLE Radio 1