autistinen

Autismi-nimitys tulee muinaiskreikan sanasta autos (αὐτός), joka tarkoittaa itseä^[1]. Sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleuler kehitti sanan vuonna 1916 kuvaamaan kontaktikyvyttömyyttä, omiin maailmoihin uppoutumista ja muita ihmisiä kohtaan tunnettua välinpitämättömyyttä^[2]. Sanaa alettiin käyttää 1940-luvulla kuvailemaan, miltä Kannerin ja Aspergerin oireyhtymiin liittyvä käyttäytyminen vaikuttaa ulkoa päin tarkasteltuna. Nykyisin autismilla voidaan viitata edellä mainittuihin tai muihin autismin kirjon oireyhtymiin, mutta usein autismia käytetään myös pelkästään Kannerin oireytymän synonyymina. Tämä artikkeli käsittelee Kannerin oireyhtymää.

Kannerin oireyhtymälle on yleensä ominaista ennen kolmen vuoden ikää ilmenevä poikkeava kehitys, minkä vuoksi sitä kutsutaan myös infantiiliksi eli varhaislapsuuden autismiksi. Nimitys on kuitenkin sikäli harhaanjohtava, että kyse on pitkälti elinikäisistä ominaisuuksista. Vaatimus joidenkin oireiden alkamisesta ennen kolmen vuoden ikää ei ole myöskään ehdoton, sillä ICD-10-luokituksesta löytyy myös nimike alkamisiältään epätyypillinen autismi, F84.10^[3].

Puhumattomuuden tai älyllisen kehitysvamman yhteydessä käytetään Yhdysvalloissa usein epävirallista nimitystä LFA (Low Functioning Autism), syvä autismi. Muiden Kannerin autistien kohdalla käytetään nimitystä HFA (High Functioning Autism) eli lievä tai hyvätasoinen autismi.^[4] Näiden nimikkeiden käyttö ei ole kuitenkaan vakiintunutta ja lievällä autismilla saatetaan tarkoittaa myös Aspergerin oireyhtymää.

Autismi- ja Aspergerliiton mukaan Suomessa on noin 10 000 diagnosoitua Kannerin autistia^[5]. Kannerin oireyhtymän esiintyvyys väestössä on noin 0,2 prosentin luokkaa^[6], ja oireyhtymä on miehillä noin kolme kertaa yleisempi kuin naisilla^[7].

Kannerin oireyhtymän ominaispiirteet

Kannerin oireyhtymän ilmenemismuodot ovat yksilöllisiä ja vaihtelevia riippuen henkilön iästä, älykkyydestä ja hänen saamastaan kuntoutuksesta.

Kannerin autistien mielenkiinto ei kohdistu luontaisesti muihin ihmisiin, vaan fyysiseen ympäristöön ja sen esinemaailmaan sekä niihin aistimuksiin, joita he kykenevät tuottamaan itselleen oman ruumiinsa avulla sekä vuorovaikutussuhteessa esineiden ja muun materian kanssa. Muut ihmiset kokevat tällaisen toiminnan usein "toistavana" ja "rajoittuneena".

Ulospäin Kannerin autismi näkyy ennen kaikkea poikkeavana itseilmaisuna ja sosiaalisen viestinnän kuten puheen niukkuutena tai poissaolona. Puhuvienkin autistien puhe on usein erikoista ja äänensävy yksitoikkoinen. Puheessa on lisäksi usein välitöntä tai viiveistä ekolaliaa (muiden puheen toistelua) tai palilaliaa (omien sanojen toistelua).

Autismiin liittyy toisinaan myös erityislahjakkuuksia. Autisteilla on usein myös hyvä visuaalinen muisti^[8].

Kannerin oireyhtymään liittyviä ongelmia

Noin 75 prosentilla Kannerin autisteista on merkittävä älyllinen kehitysvamma^[9] ja vain noin 10 % Kannerin autisteista pystyy elämään itsenäisesti^[10]. Kannerin autistien harjaannuttamisessa saatetaan törmätä siihen ongelmaan, että yksittäisten taitojen oppiminen perustuu pelkkään yksityiskohtaiseen ulkoa opetteluun ilman opeteltavaan asioihin kytkeytyvän kokonaisuuden sisäistämistä. Autisti saattaa esimerkiksi oppia harjaamaan hampaansa oma-aloitteisesti vessan peilin edessä vihreällä hammastahnalla, mutta hän ei osaa tai uskalla harjata hampaitaan, jos hammastahnan väri vaihtuu toiseksi.^[11] Autistit saattavat myös tehdä asioita väärässä järjestyksessä, kuten pukea kengät ennen sukkia^[12].

Kannerin oireyhtymään liittyy tyypillisesti vuorovaikutusongelmia muiden ihmisten kanssa. Tutkimusten mukaan noin puolet Kannerin autisteista ei opi puhumaan tai puhe jää vähäiseksi^[13]. Puhuvillakin autisteilla saattaa olla suuria vaikeuksia ymmärtää puhetta ja ilmaista itseään suullisesti. Jopa sellaisten perusasioiden kuin nälän, janon ja väsymyksen ilmaiseminen ei välttämättä onnistu kielellisesti.^[14] Vaikka monilla autisteilla on vaikeuksia ymmärtää ja tuottaa puhuttua kieltä, heillä voi olla kyky ymmärtää ja tuottaa visuaalista kieltä^[15]. Jotkut autistit kommunikoivatkin parhaiten viittomien ja kuvien avulla^[14].

Monet lapsena puhumattomuudesta kärsineet autistit kertovat jälkeenpäin, että he ymmärsivät lapsena hyvin puhetta, mutta eivät kuitenkaan muistaneet sanoja yrittäessään puhua itse. Osa autisteista ei kykene tuottamaan sanoja mutta kommunikoi kirjoittamalla tai osoittamalla kirjaintaulun kirjaimia.

Puhuvat autistit saattavat ymmärtää vertauskuvalliset ilmaukset hyvinkin konkreettisesti^[16].

Myös aistiherkkyys aiheuttaa autisteille usein suuria ongelmia. Puutteellisen kommunikointikykynsä sekä kanssaihmisten puutteellisen aistiyliherkkyystietämyksen vuoksi autistit joutuvat helposti tilanteeseen, jossa he altistuvat tahtomattaan aistien ylikuormitusta aiheuttaville ärsykkeille. Jos tilanteesta ei ole ulospääsyä, se saattaa johtaa siihen, että autisti huutaa, rikkoo esineitä tai tönii muita. Kyseistä ilmiötä nimitetään usein "haastavaksi käytökseksi". Haastavan käytöksen syy ei kuitenkaan ole yleensä autismissa sinänsä, vaan se on tilannetekijöistä johtuvaa.^[14] Maailman kuuluisimpiin autisteihin lukeutuva Temple Grandin on kuvaillut äärimmäisen ääniherkän ihmisen altistumista melulle kokemuksena, joka muistuttaa sitä, kuin ihminen olisi sidottu ratakiskoihin junan lähestyessä^[17].

Autisteilla esiintyy myös aistien aliherkkyyttä ja unihäiriöitä ja 20–30 prosentilla esiintyy epilepsiaa^[18].

Useimmilta Kannerin autisteilta puuttuu spontaanius, aloitekyky ja luovuus vapaa-ajan suunnittelussa ja heillä on vaikeuksia ideointia, soveltamista ja päätöksentekoa vaativissa töissä.^[19] Myös pelkoja ja aggressiivisuutta saattaa esiintyä. Itsensä vahingoittaminen esim. rannetta puremalla on yleistä etenkin silloin, kun autismiin liittyy vaikea-asteinen älyllinen kehitysvammaisuus.^[20]

Kehitysvammaiset autistilapset suoriutuvat muita kehitysvammaisia lapsia huonommin ns. mielen teoriaa mittaavista testeistä^[21]. Mielen teoriassa on pohjimmiltaan kyse kyvystä ymmärtää ja muistaa, että muut ihmiset eivät tiedä automaattisesti kaikkea sitä, mitä itse tietää, eivätkä muiden ihmisten aistimukset, mieltymykset ja reagointitavat ole välttämättä samoja kuin itsellä. Klassisessa mielen teoriaa mittaavassa kokeessa henkilö A laittaa esineen laatikkoon numero 1 koehenkilön nähden. Tämän jälkeen A poistuu ja huoneeseen saapuu henkilö B, joka siirtää esineen laatikosta numero 1 laatikkoon numero 2. Sen jälkeen A tulee takaisin ja koehenkilöltä kysytään, mistä hän luulee A:n etsivän esinettä. Jos koehenkilö vastauksena on laatikko numero 2, tämä tulkitaan johtuvan mielen teorian puutteellisesta hallinnasta.^[22]

Oireyhtymän geneettinen pohja

Autismiin altistavia perimän kohtia löytyi laajimmassa tähän asti tehdyssä autismitutkimuksessa, jossa sadat geneetikot yhteistyönä löysivät autismiin vaikuttavan geenin. He myös paikallistivat kromosomista 11 alueen, joka vaikuttaa autismiin ^[23].

Poikkeukset välittäjäaineissa

Veren seerumin serotoniinipitoisuudet ovat Kannerin syndroomaisilla lapsilla yleensä moninkertaiset verrattuna muihin lapsiin. Korkeiden serotoniinitasojen on myös havaittu korreloivan autististen piirteiden voimakkuuden kanssa. Vain pienellä osalla lievimmistä tapauksista on havaittu olevan normaalit serotoniinitasot.^[24]

Kannerin autistien kortisolin vuorokausivaihtelu poikkeaa valtaväestöstä siten että heillä on aamuisin pienemmät ja iltaisin suuremmat kortisolipitoisuudet. Autistien kortisoliprofiilissa on myös huomattavan suuria yksilöllisiä eroja.^[25] On myös huomattu, että muiden lasten kanssa leikkiminen nostaa kortisolipitoisuuksia autisteilla, mutta ei valtaväestöllä^[26].

Diagnostiset kriteerit

A. Poikkeava tai viivästynyt kehitys ennen kolmen vuoden ikää vähintään yhdellä seuraavasta kolmesta osa-alueesta:

• puheen ymmärtäminen tai tuottaminen sosiaalisessa viestinnässä

• valikoivien sosiaalisten kiintymyssuhteiden ja molemminpuolisen sosiaalisen vuorovaikutuksen kehittyminen

• toiminnallinen tai vertauskuvallinen leikki

B. Yhteensä vähintään kuusi oiretta alla luetellusta kolmesta ryhmästä:

1. Laadullisia poikkeavuuksia molemminpuolisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa vähintään kahdella seuraavista alueista:

• ei pysty tarkoituksenmukaisesti käyttämään katsekontaktia, kasvojen ilmeitä, vartalon asentoa ja liikettä säädelläkseen sosiaalista vuorovaikutusta

• ei pysty luomaan samanikäisiin kehitystasoaan vastaavia kaveruussuhteita, joissa molemminpuolista harrastusten, toimintojen ja tunteiden jakamista

• sosioemotionaalisen vastavuoroisuuden puute näkyen heikentyneenä tai poikkeavana reaktiona toisten tunteille, tai puute käytöksen soveltamisessa sosiaalisen ympäristön mukaan, tai heikko sosiaalisen, emotionaalisen ja kommunikatiivisen käyttäytymisen integraatio

• ei spontaanisti etsi mahdollisuuksia jakaa iloa, harrastuksia tai saavutuksia toisten kanssa (omien kiinnostusten kohteiden esittely toisille puuttuu)

2. Laadullisia poikkeavuuksia kommunikaatiossa vähintään yhdellä seuraavista alueista:

• puhutun kielen kehityksen viivästymä tai puheen täydellinen puuttuminen ilman yritystä korvata puute vaihtoehtoisilla viestintätavoilla kuten eleillä tai matkimisella

• merkittävä heikkeneminen kyvyssä aloittaa tai ylläpitää vastavuoroista keskustelua toisten kanssa

• kaavamainen ja toistava kielenkäyttö tai omintakeinen sanojen ja sanamuotojen käyttö

• kehitystasoon nähden sopivien spontaanien kuvitteluleikkien ja sosiaalisten jäljittelyleikkien puuttuminen

3. Rajoittuneet, toistavat ja kaavamaiset käytöstavat, kiinnostuksen kohteet ja toiminnat vähintään yhdellä seuraavista alueista:

• kaiken kattava syventyminen yhteen tai useampaan sisällöltään poikkeavaan kaavamaiseen ja rajoittuneiseen mielenkiinnon kohteeseen tai yhteen tai usempaan sisällöltään tavalliseen, mutta voimakkuudeltaan ja seikkaperäiseltä luonteeltaan poikkeavaan mielenkiinnon kohteeseen
• pakonomainen tarve noudattaa erityisiä ei-tarkoituksenmukaisia päivittäisiä tottumuksia ja rituaaleja
• kaavamaisia ja toistavia motorisia maneereja, esim. käden tai sormen heiluttamista tai vääntelyä tai koko vartalon monimutkaisia liikkeitä
• alituinen syventyminen lelujen osatekijöihin kuten lelujen tuoksuun, pintamateriaaliin, ääneen tai värinään

Syyt

Kannerin oireyhtymä johtuu keskushermoston neurologisesta poikkeavuudesta, joka voi ilmetä muun muassa aivojen "tietoliikenteessä" eli hermosolujen ja hermosoluverkkojen välisissä yhteyksissä.

Autismi johtuu useimmiten yksilön geeniperimästä, mutta toisinaan myös kromosomeissa taikka geeneissä tapahtuneista mutaatioista. Myös vauvojen hoitamattoman keltaisuuden ja talviaikaan syntymisen on todettu olevan yhteydessä autismiin^[27].

Historiaa

Ensimmäisiä kuvauksia mahdollisista autistisia piirteitä omaavista henkilöistä löytyy jo antiikin Kreikasta. 1900-luvun puolivälin jälkeen tutkijat ovat pystyneet aiempien kuvausten perusteella diagnosoimaan osan näistä henkilöistä autistisiksi. Esimerkiksi Hippokrates monien muiden kreikkalaisten lääkäreiden ohella ryhmitteli nk. jumalallisiin sairauksiin kuuluviksi kaikki selittämättömät ja vakavat käyttäytymishäiriöt. Usein outoja käyttäytymispiirteitä pidettiin pahojen riivaajien aiheuttamana. Joissakin paikoissa, kuten Venäjän ortodoksisessa kirkossa, näistä samoista käyttäytymispiirteistä kärsiviä pidettiin päinvastoin "siunattuina hulluina" eli uskottiin poikkeavan käyttäytymisen olevan jumalallista alkuperää. Näitä ihmisiä kunnioitettiin suuresti.

Mahdollisesti tunnetuin jälkeenpäin diagnosoitu tapaus on ranskalaisen neurologin, Jean Marie Itardin kuvaus Victor-nimisestä pojasta. Victor löydettiin 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa Aveyronin metsästä, jonka vuoksi Victor tunnetaan myös nimellä "Aveyronin villi poika". Hän oli löytöhetkellä noin 11-vuotias ja hänen arvioitiin eläneen 4-5 vuoden ajan hylättynä metsässä. Itard kiinnostui Victorin kohtalosta ja alkoi intensiivisesti opettaa häntä vuodesta 1801 lähtien. Myöhempien tutkimusten mukaan Victorille ominaiset käyttäytymispiirteet, kuten liikunnallinen ketteryys ja toisaalta sosiaaliseen kontaktiin kykenemättömyys, samoin kuin puhumattomuus ja sensoriset poikkeavuudet ovat ominaisia autistisille lapsille. Kuollessaan 40-vuotiaana hän oli oppinut lukuisia sosiaalisessa elämässä tarvittavia taitoja kuten ilmaista itseään ja tarpeitaan eleillä ja ilmeillä, siistit pöytätavat, vaatteiden pitämisen ja joukossa liikkumisen ^[28]. Viktorin tapaus osoittaa, että jotkut villilapsista ovat saattaneet joutua autismin johdosta vanhempiensa hylkäämiksi.

Kliinisessä mielessä sanaa autismi käytti ensimmäisen kerran vuonna 1911 sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleurer, joka viittasi sillä skitsofrenisiin potilaisiin, joilla oli taipumus vetäytyä omiin oloihinsa. Leo Kanner käytti ensimmäisenä sanaa autistinen kuvaamaan autismia sen nykyisessä merkityksessään. Koska Kanner katsoi, että autismin saattoi havaita jo kahden ensimmäisen ikävuoden aikana, hän nimesi oireyhtymän "varhaislapsuuden autismiksi". Kyseinen oireyhtymä tunnetaan myös nimellä Kannerin syndrooma. Kanner julkaisi vuonna 1943 tutkimuksen, jossa kuvasi yhtätoista lasta, jolla oli varhaislapsuuden autismi^[29]. Vuonna 1968 Kanner julkaisi uuden tutkimuksen, jossa raportoi kyseisten henkilöiden elämänkulkua lapsuuden jälkeen^[30].

Kannerin kuvaamat lapset eivät osanneet tehdä yhteistyötä muiden ihmisten kanssa esim. tarttumalla äitiään kaulasta, kun tämä koetti nostaa heitä. Lisäksi lapset välttelivät muiden ihmisten kanssa tapahtuvaa kommunikointia. He ymmärsivät kyllä puhetta, mutta heidän oma puheensa rajoittui yleensä yksittäisten lauseiden ja sanojen toistamiseen. Tämä toistava puhe muodostui yleensä aiemmin kuultujen lauseiden toistelusta, minkä lisäksi he saattoivat hokea itsekseen yksittäisiä sanoja tai absurdeja lauseita, jotka liittyivät usein heidän erikoiskiinnostuksen kohteisiinsa. Varsinainen kommunikatiivinen puhe alkoi yleensä vasta 5-6 vuoden iässä, mutta puhuminen ei tapahtunut silloinkaan oma-aloitteisesti. Osa tutkittavista pysyi täysin puhumattomina elämänsä loppuun asti.^[31]

Kannerin kuvaamille lapsille oli tyypillistä, että he vastasivat aikuisten heille kohdistamiin kysymyksiin vasta, kun kysymys oli toistettu monta kertaa. Varhaislapsuudessaan lapset vastasivat myöntävästi yleensä toistamalla kysymyksen sanasta sanaan. Lisäksi oli tavallista, että lapset käyttivät itsestään sanaa sinä ja puhekumppanistaan sanaa minä.^[32]

Kannerin kuvaamat lapset saattoivat myös päästellä outoja ääniä ja viihdyttää itseään epätavallisilla, rytmisesti toistuvia liikkeitä, kuten pään heiluttelulla puolelta toiselle. Joillain oli tapana heitellä huvikseen esineitä lattialle. Tämä niin sanottu toistava käyttäytyminen korvautui yleensä myöhemmin intensiivisillä harrastuksilla ja kiinnostuksen kohteilla, joihin liittyen he saattoivat esittää loputtomasti kysymyksiä.^[33]

Lapset eivät leikkineet muiden lasten kanssa, vaan olivat onnellisimmillaan saadessaan puuhastella omassa rauhassa. Lapset antoivat lisäksi sellaisen vaikutelman, etteivät katsoisi kanssaihmisiä koskaan kasvoihin tai kiinnittäisi heihin muutenkaan mitään huomiota. Tästä huolimatta jotkut heistä saattoivat muistaa ulkoa jokaisen lapsiryhmän jäsenen silmien värin sekä muita yksityiskohtia heidän ulkonäöstään.^[34]

Ympäristössä tai päivittäisten toimien suorittamistavassa tapahtuvat muutokset saattoivat järkyttää syvästi lasten mielenrauhaa, mikä johti joidenkin lasten kohdalla raivokohtauksiin. Taipumus saada raivokohtauksia väheni kuitenkin huomattavasti heidän varttuessaan.^[35]

Monilla oli suuria syömisvaikeuksia, johon saattoi liittyä myös oksentelua. Lisäksi lapsilla ilmeni aistiherkkyyttä, joka ilmeni muun muassa kovia ääniä kuten pölynimurin hurinaa kohtaan tunnettuna vastenmielisyytenä.^[36]

Tutkittavat menestyivät hyvin visuaalista erottelukykyä mittaavassa Seguinin lautatestissä, ja monet pystyivät muistamaan ulkoa hämmästyttävän tarkasti äärimmäisen laajoja ja monimutkaisia rakenteita. Heillä oli yleensä erinomainen ulkomuisti, ja he saattoivat oppivat jo 2-3-vuotiaina helposti ulkoa loruja ja listoja, kuten Yhdysvaltojen menneiden presidenttien nimet tai aakkoset etu- ja takaperin. Tutkittavien lukemaan oppiminen oli nopeaa, mutta he lukivat monotonisella äänellä. Monilla tutkittavilla oli lisäksi kömpelö kävelytyyli ja huono karkeamotoriikka.^[37]

Kaikki Kannerin kuvaamat lapset tulivat älymystöä edustavista perheistä ja lähes kaikilla oli sukulaisia, jotka mainittiin Kuka kukin on -kirjassa tai Yhdysvaltojen kuuluisia tiedemiehiä esitelleessä American Men of Science -teoksessa. Heidän lähisukulaisensa olivat useimmiten henkilöitä, jotka omistivat aikansa lähinnä tieteelliselle, kirjalliselle tai taiteelliselle toiminnalle, eivätkä olleet kovin kiinnostuneita muista ihmisistä.^[38]

Äärimmäinen sosiaalinen eristäytyneisyys eli "syvä erakkous" yhdisti suurinta osaa Kannerin kuvaamista lapsista vielä aikuisiällä. Suurin osa heistä ei kommunikoinut aikuisenakaan muiden ihmisten kanssa. Muutama kykeni kouluiässä osallistumaan hyvin yksinkertaiseen keskusteluun, mutta taantui laitoshoidon aikana jälleen täyteen puhumattomuuteen. Kanner kritisoikin valtion sairaaloiden silloista tapaa sijoittaa autistit syvästi kehitysvammaisten tai psykoottisten ihmisten joukkoon, koska se ei antanut heille mahdollisuutta kehittää ja ylläpitää kommunikaatiotaitojaan.^[39]

Vain kaksi tutkituista pystyi hankkimaan itselleen kunnollisen koulutuksen ja elämään itsenäistä elämää. Toinen heistä suoritti lukion jälkeen tutkinnon ranskan kielessä, ja elätti sen jälkeen itsensä pankkivirkailijana. Vapaa-ajallaan hän toimi muun muassa erilaisten yhdistysten luottamustehtävissä. Hän oli luotettavan, tarkan, tasapainoisen ja itsenäisen ihmisen maineessa, mutta osallistui vain harvoin vapaamuotoiseen keskusteluun. Toinen työllistyi valtionhallintoon, jossa häntä pidettiin esimerkillisenä työntekijänä. Hänen esimiehensä raportoi hänen olevan työssään luotettava ja huolellinen sekä huomaavainen työtovereitaan kohtaan.^[40]

Kannerin aikalainen Hans Asperger käytti sanaa autisti ("der Autistische") kuvatessaan autismin kirjon lapsia, joilla oli Aspergerin syndrooma^[41]. Aspergerin työ julkaistiin kuitenkin useita kuukausia myöhemmin kuin Kannerin.

Itävaltalais-amerikkalainen lapsipsykologi Bruno Bettelheim kehitti 1960-luvulla ns. "jääkaappiäititeorian", jonka mukaan lapsen autistiset piirteet johtuvat siitä, että lapsi vaistoaa, ettei hänen äitinsä pidä hänestä. Kaksosilla tehdyt tutkimukset ovat kuitenkin todistaneet Bettelheimin teorian vääräksi.

Aikaisempia käsityksiä autismista on leimannut myös rinnastus psykoosiin, skitsofreniaan ja persoonallisuushäiriöön. Vasta yhdeksänkymmenluvulle tultaessa alkoi Suomessa vallita yksimielisyys siitä, että autismi on neurologinen eikä psyykkinen ongelma^[42]. Autismi erotettiin vasta 1980-luvulla mielisairauksista omaksi neurologiseksi oireistokseen. Kesti silti monta vuotta, ennen kuin autismi siirrettiin tautiluokituksen suomalaisessa versiossa pois psykoosi-nimikkeen alta^[43].

Autismi kuuluu niin sanottujen laaja-alaisten kehityshäiriöiden luokkaan yhdessä Aspergerin, Rettin ja Hellerin oireyhtymien kanssa^[44]. Näistä oireyhtymistä käytetään myös yhteisnimitystä autismin kirjo.

YK on julistanut autismipäiväksi 2.4., jota on vietetty vuodesta 2008 alkaen. YK kehottaa kaikkia jäsenvaltioitaan, YK:n organisaatiota ja muita organisaatioita ja kansalaisjärjestöjä ja yksityissektoria viettämään autismipäivää siten, että ihmisten tietämys autismista kasvaa.^[45]

Kannerin autistien kuntoutus

Autismin kirjon oireyhtymiin ei ole olemassa toimivaa lääkehoitoa^[46]. Yleisesti ei tunneta muutakaan menetelmää jolla autismi voitaisiin parantaa, mutta kuntoutuksella voidaan vaikuttaa autistien elämänlaatuun ja toimintakykyyn.

Suurin osa Kannerin autisteista saa erityisopetusta, jossa kommunikaatiota pyritään helpottamaan puhetta tukevin ja korvaavin kommunikaatiomenetelmin. Puhevaikeuksista kärsiville autisteille on kehitetty kolmen viime vuosikymmenen aikana kuvallisia ja manuaalisia viestinnän apuvälineitä, joiden tuloksena on ollut sosiaalisen toiminnan paraneminen ja haastavan käyttäytymisen väheneminen.^[47].

Kannerin autismin varhaisvaiheen hoitoon kehitettiin 1970-luvulla käyttäytymisterapeuttinen intensiivikuntoutus, joka tunnetaan myös nimellä Lovaasin menetelmä tai ABA (Applied behavior analysis). Käyttäytymisterapeuttinen intensiivikuntoutus perustuu 1900-luvun alkupuolella kehitettyyn behavioristiseen ihmiskäsitykseen ja etenkin B. F. Skinnerin ehdollistamiseen perustuvaan mekanistiseen oppimisteoraan. Skinnerin mukaan ihmisen toivottuja käyttäytymismuotoja tuli palkita ja ei-toivotuista käyttäytymismuodoista tuli seurata rangaistus.

ABA-kuntoutus perustuu tyypillisesti monen vuoden pituiseen terapiajaksoon, jossa 2-5-vuotiasta lasta kuntoutetaan jopa kahdeksan tuntia päivässä. Palkkiona käytetään yleensä makupaloja ja mieluisia aistielämyksiä kuten mahdollisuutta seurata hyrrän pyörimisliikettä. Varsinaisista rangaistuksista on nykyisin luovuttu, mutta ei-toivottu käytös, kuten sormien heiluttelu, pyritään lopettamaan tiukkojen kieltojen ja käskyjen avulla.

Suomessa autismin kuntoutukseen tarjotaan muun muassa Lovaasin menetelmän pohjalta kehitettyä varhis-kuntoutusta. Myös 1950-luvulla kehitettyä sensorisen integraation terapiaa (SI-terapia) on tarjolla, mutta se on tutkimusten mukaan vaikutuksetonta^[48].

Tukea pitää tarjota riittävästi, muttei liikaa, sillä liiallinen tai liian pieni tuki voi aiheuttaa haastavaa käytöstä. ^[49] Autisteja hoidetaan toisinaan myös musiikki- tai kuvataideterapialla.

Aiemmin autistien hoidossa käytettiin analyyttistä psykoterapiaa. Se on kuitenkin todettu useimmin tehottomaksi, jopa haitalliseksi hoitomuodoksi. Sen sijaan kognitiivisella psykoterapialla on pystytty auttamaan varsinkin hyvätasoisia autisteja^lähde?.

Melatoniini saattaa lievittää autisteilla esiintyvää pitkää nukahtamisviivettä, vaikka se lisääkin yöunen katkonaisuutta^[50][51].

Kuuluisia Kannerin autisteja

• eläintieteen professori Temple Grandin
• kuvataiteilija Stephen Wiltshire

Cambridgen yliopiston Autismitutkimuskeskuksen johtajan Simon Baron-Cohenin sekä kehityspsykologi Erik H. Eriksonin mukaan on aihetta epäillä, että myös Albert Einstein oli autismin kirjolla^[52][53]. Koska Einstein oppi puhumaan vasta täytettyään kolme vuotta, hänet kuuluisi diagnosoida Kannerin autistiksi.

Autismin yleistyminen

Autismi-diagnoosit ovat yleistyneet huomattavasti 1990-luvun alusta. Neljännes Kannerin oireyhtymän lisääntymisestä on selitettävissä sillä, että kehitysvammaiset autistit saavat nykyisin kehitysvammadiagnoosin lisäksi myös autismidiagnoosin^[54][55]. Myös erotusdiagnoosi psykoosiin ja persoonallisuushäiriöihin on selkeytynyt.^[56]

Muita syitä autismin yleistymiseen ovat naisten tupakoinnin lisääntyminen ja lastenteon siirtyminen yhä myöhäisemmäksi. Äidin tupakointi lisää riskiä saada autistinen lapsi peräti 40 prosentilla^[57]. Yli 35-vuotiaalla synnyttäjällä on lisäksi 30 prosenttia suurempi riski saada autistinen lapsi^[58]. Myös isän iäkkyys kasvattaa riskiä saada autistinen lapsi^[59].

Autismin, skitsofrenian ja persoonallisuushäiriön eroja

Autismi sekoitetaan usein lapsuuden psykoosiin, skitsofreniaan ja murrosiän narsistiseen persoonallisuushäiriöön, koska osa oireista ovat päällekkäisiä. Esimerkiksi kommunikaatio on häiriintynyttä ja käyttäytyminen epäsosiaalista sekä autismissa että skitsofreniassa. Esimerkiksi narsistisessa persoonallisuushäiriössä henkilö elää muiden ihailusta ja huomiosta ja pyrkii käyttämään muita hyväksi oman egon pönkittämisessä ja omien tarpeiden saavuttamisessa. Autisti taas ei yleensä edes ole kovin kiinnostunut siitä mitä muut ajattelevat, koska sosiaalinen huomio ei tarjoa hänelle samanlaista palkintoa kuin narsisteille tai "normaaleille". Narsisteilla on myös yleensä erittäin voimakas kilpailuvietti, joka usein puuttuu taas autisteilta. Narsisti haluaa olla parempi, pystyvämpi, kunnioitetumpi ja nokkimisjärjestyksen huipulla. Hyvätasoinen autisti tajuaa oman erilaisuutensa ja erillisyytensä, eikä usein edes yritä hypätä samaan sosiaaliseen kilpailuun muiden kanssa. Merkittävää autismissa on kehityspoikkeaminen jäljitettävyys leikki-ikään, välillä jopa vauvaikään asti. Näitä ovat aistiherkkyydet, leikin sisältö, suhtautuminen ihmisiin. Autismi voidaan joskus sekoittaa heikon kommunikaatiokyvyn takia myös dysfasiaan.

Autismi on synnynnäinen ominaisuus. Autismin piirteet näkyvät puhtaimmillaan pienessä ja alle kouluikäisessä lapsessa. Autistisella ihmisellä saattaa olla myös psykoosia, mutta se puhkeaa yleensä vasta teini-iässä. Psykoottinen oireilu ei johdu välttämättä skitsofreniasta, vaan psykoosista tunnetaan myös sen reaktiivinen muoto, joka johtuu elimistön äärimmäisestä stressitilasta.

Persoonallisuushäiriö on sosiaalisen kehityksen häiriö, joka ei ole perinnöllinen vaan vääristynyt tapa selvitä hankalista tilanteista. Skitsofreniaa ei enää diagnosoida lapsuudessa, sillä sen katsotaan puhkeavan vasta teini-iässä. Varhaislapsuuden vuorovaikutustekijät altistavat psykoosin puhkeamiseen. Persoonallisuushäiriön puhkeamiseen vaikuttavat pääosin ympäristötekijät. Lapsen huonot kokemukset ja nuoruusiän kärsimykset aiheuttavat vääristynyttä vuorovaikutusta ympäristön kanssa.

Westermarck-efekti ja kaksostutkimukset ovat osoittaneet, että geeneillä on suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen kuin lapsuuden kokemuksilla ^[60].

Katso myös

• Autismin kirjo
• HFA (High Functioning Autism)
• Aspergerin oireyhtymä
• Autismin kirjon vahvuuksista
• Autismi- ja Aspergerliitto
• Autismisäätiö
• Autistien oikeuksien liike
• Autistien päivä
• Leo Kanner
• Luettelo autismin kirjon henkilöistä
• Maailman autismitietoisuuden päivä
• Mielen teoria

Lähteet

• Autismi. Lääkärin käsikirja verkossa
• Faherty, Catherine: Autismi/Aspergerin oireyhtymä. Mitä se merkitsee minulle? Ideoita strukturoitua opetusta varten kotiin ja kouluun.. Autismi- ja Aspergerliitto ry, 2006. ISBN 952-99283-5-1.
• Broberg A., Almqvis K., Tjus T. (2005). Kliininen lapsipsykologia. Suomen Psykologiliitto & Edita. Helsinki ISBN 951-37-4202-4
• Care pathway and service needs for children and young people with autistic spectrum disorder
• Diagnosis of autism
• Skitsofrenian lääketieteellinen diagnoosi. Skitsofrenian käypähoito suositus
• Psykopatian lääketieteellinen diagnoosi. Ylilääkäri Hannu Lauerma: Määritteleekö biologia syrjäytyjät.Valtakunnalliset päihdepäivät 2005, s. 24 (PDF)
• Persoonallisuushäiriö
• http://www.mugsy.org/wing2.htm
• http://mugsy.org/wendy/wrongdx.htm
• http://www.autism.org/temple/inside.html
• http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=4655
• http://hoito.org/teksteja/diagnoosikriteereista-kriteeripeli.php
• http://www.shutdownsandstressinautism.com/StressinAutism.pdf
• http://www.vep-palvelu.fi/cgi-bin/cgiwrap/veppalve/questions.pl?question=1026
• http://www.autismiliitto.fi/files/235/varhaisen_vuorovaikutuksen_tukeminen.pdf
• Paunio, Tiina. Epigeneettiset vaikutukset psykiatristen häiriöiden taustalla. Duodecim 5/2006
• Improving the Accuracy of the Diagnosis of Schizophrenia by Means of Virtual Reality (PDF)

Viitteet

Aiheesta muualla

• In My Language. Amanda baggs. http://www.youtube.com/watch?v=JnylM1hI2jc

• Kaksivuotiaan autistin intensiivikuntoutusta esittelevä video. ABA Therapy for 2 yr old boy. http://www.youtube.com/watch?v=DqtBPumAmJI&feature=related
• Autismisäätiö
• Autismi- ja Aspergerliitto ry
• Terveyskirjasto.fi - Autismi
• Autismi - Kehitysvammahuollon tietopankki
• Keskustelupalsta aspergerista ja autismista
• Ryhmä autismin tutkimuksesta
• Autismitutkimuksen historiallisia dokumentteja
• Mitä on autismi?
• Autismin kirjon ihmisoikeudet Euroopassa
• Voimaannuttava verkkolehti Puoltaja
• Tutkimus: Ympäristötekijät synnyttävät autismia (5.7.2011)