erikoislääkäri

Erikoislääkäri jollekin lääketieteen osa-alalle erikoistunut ja siinä vaadittavan tutkinnon suorittanut lääkäri.

Erikoislääkäriksi pääseminen edellyttää Suomessa lääketieteen lisensiaatin tutkinnon ja lääkäriksi laillistamisen jälkeisen erikoistumisjakson. Erikoislääkäreiden oikeuksien saaminen kestää lääketieteellisten opintojen alkamaisesta lukien vähintään 13 vuotta.

Lääketieteessä on 49 eri erikoistumisalaa, hammaslääketieteessä 6. Erikoislääkäreitä ovat muun muassa sisätautilääkäri, neurologi, gynekologi ja patologi ja psykiatri. On myös yleislääketieteen erikoislääkäreitä.

Erikoislääkärit työskentelevät sairaaloissa eri klinikoissa ja vuodeosastoissa. Yleislääketieteen erikoislääkärit ovat erikoistuneen yleisiin sairauksiin ja hoitavatkin ison osan. Erikoislääkärillä on pätevyys omaan erikoisalaansa, tietämys tarkempiin diagnooseihin ja spesifisempiin hoitoihin kuin yleislääkäreillä.

ERIKOISLÄÄKÄREIDEN MÄÄRÄ SUOMESSA 2005 - ENNUSTE VUODELLE 2015

^[1]

YLEISIMMÄT ERIKOISALAT

Yleislääketiede 2236 - 2378

Sisätautien erikoisalat 2132 - 2407

Kirurgian erikoisalat 2062 - 2318

Psykiatrian erikoisalat 1448 - ?

ERIKOISALA, MÄÄRÄ 2005 ENNUSTE 2015
Anestesiologia ja tehohoito 622 - 754
Foniatria 19 - 18
Fysiatria 163 - 169
Gastroenterologia 81 - 115
Gastroenterologinen kirurgia 205 - 265
Geriatria 134 - 220
Ihotaudit ja allergologia 189 - 174
Infektiosairaudet 69 - 94
Kardiologia 155 - 237
Keuhkosairaudet ja allerg. 236 - 272
Kliininen farmakologia 37 - 52
Kliininen fysiologia ja isot. 71 - 77
Kliininen hematologia 52 - 69
Kliininen kemia 87 - 81
Kliininen mikrobiologia 92 - 93
Kliininen neurofysiologia 74 - 89
Korva-, nenä- ja kurkkutaud. 323 - 327
Käsikirurgia 40 - 56
Lastenkirurgia 57 - 49
Lastenneurologia 86 - 96
Lastenpsykiatria 225 - 264
Lastentaudit 550 - 547
Liikuntalääketiede 42 - 50
Naistentaudit ja synnytykset 597 - 614
Nefrologia 61 - 47
Neurokirurgia 46 - 25
Neurologia 283 - 338
Nuorisopsykiatria 136 - 190
Oikeuslääketiede 29 - 30
Oikeuspsykiatria 47 - 71
Ortopedia ja traumatologia 377 - 509
Patologia 149 - 139
Perinnöllisyyslääketiede 26 - 26
Plastiikkakirurgia 65 - 94
Psykiatria 1040 - 1253
Radiologia 548 - 639
Reumatologia 92 - 95
Silmätaudit 408 - 447
Sisätaudit 1177 - 1237
Suu- ja leukakirurgia 20 - 22
Sydän- ja rintaelinkirurgia 130 - 135
Syöpätaudit 131 - 174
Terveydenhuolto 65 - 83
Työterveyshuolto 639 - 698
Urologia 104 - 114
Yleiskirurgia 1000 - 981
Verisuonikirurgia 18 - 143

Yhteensä 13066 - 14680
ERIKOISALOJEN JAKO
Lääketieteen erikoisalat on jaettu "suuriin" erikoisaloihin, joita ovat esimerkiksi psykiatria, kirurgia ja sisätaudit. Myös jakoa konservatiivisiin, operatiivisiin (Operatiivinen tulosyksikkö vastaa esim kirurgisten, anestesiologisten, tehohoidon, kivunhoidon ja ensihoidon sekä silmä- ja korvasairauksien ja neurokirurgisten palveluiden tuottamisesta) ja diagnostisiin erikoisaloihin käytetään.

Suuret erikoisalat on jaettu suppeisiin erikoisaloihin, joita ovat muun muassa gastroenterologia, endokrinologia, käsikirurgia, kardiologia, lasten neurologia ja kliininen mikrobiologia. Suomessa näitä kutsutaan klinikoiksi tai hallinnollisessa mielessä vastuuyksiköiksi.

ANESTESIOLOGIA JA TEHOHOITO lääketieteen erikoisalana sisältää seuraavat osa-alueet: anestesiatoiminta sisältää potilaan nukuttamisen tai puuduttamisen tai näiden yhdistelmän sekä tähän liittyvän toimenpidettä edeltävän ja sen jälkeisen potilaan tutkimisen ja hoidon. Tehohoito sisältää kriittisesti sairaan potilaan elintoimintojen ylläpitämisen ja hoidon teho- tai valvontaosastolla. Toiminta voi tapahtua usean erikoisalan yhteistyönä. Kivunhoitoon kuuluu sekä akuutin että pitkittyneen kivun hoito. Kipuklinikalla toimii anestesialääkäreiden lisäksi mm. neurologi, psykiatri ja psykologi. Ensihoitoon kuuluu potilaiden tutkiminen, laajemmissa katatastrofeissa "lajittelu" sekä ensihoito sairaalan ulkopuolella sekä sairaalassa sisätäen elvytyksen. Ensihoito osastllistuu katastrofi- ja valmiussuunnitteluun.

FONIATRIA eli puhe- ja äänihäiriöt on itsenäinen lääketieteen erikoisala, jonka piiriin kuuluvat Euroopan foniatriliiton määritelmän mukaan puheen, kielen ja äänen häiriöt sekä kuulovammat silloin kun niihin liittyy edellä mainittuja häiriöitä. Foniatrian lähtökohtana on siis kommunikaatiohäiriön oire, eikä esimerkiksi anatomisesti määritelty elimistön osa. Foniatriselle toiminnalle on tyypillistä moniammatillinen tiimityö yhdessä muiden lääkärien, puheterapeuttien, neuropsykologien, toimintaterapeuttien, sosiaalityöntekijöiden, hoitajien ja monen muun ammattiryhmän kanssa.

IHO- JA SUKUPUOLITAUDIT vastaa nimensä mukaisesti ihotautien ja sukupuolitautien tutkimuksen ja hoidon tarpeisiin.

FYSIATRIA sivuaa läheisesti muita erikoisaloja kuten m.m. reumatologiaa, neurologiaa, ortopediaa ja työterveyshuoltoa. Alaan kuuluu sekä polikliinistä toimintaa, joka painottuu tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja -vaivojen (TULES) diagnostiikkaan, non-operatiiviseen hoitoon ja kuntoutukseen, että osastotoimintaa, joka painottuu vaikeavammaisten kuntoutukseen ja yleisemmin kuntoutuslaitostoimintaan. Tärkeinä osa-alueina ovat erilaiset apuvälineet ja raaja-amputaatioiden jälkeinen protetisointi kuntoutuksineen.Erikoisala toimii läheisessä yhteistyössä muiden hoitoalan edustajien kuten fysioterapeuttien, toimintaterapeuttien, psykologien, sosiaalityöntekijöiden ja apuvälineteknikoiden kanssa. Tehtäväkenttään kuuluvat myös työkykyarviot, lääkinnälliset sekä ammatilliset kuntoutusarviot ja kuntoutustutkimus.

KIRURGIA Elinsiirtokirurgia, Gastroenterologinen ja yleiskirurgia, Käsikirurgia, Maksakirurgia,Ortopedia ja traumatologia, Plastiikkakirurgia, Päiväkirurgia, Rintarauhaskirurgia, Suu- ja leukakirurgia, Sydän- ja thoraxkirurgia, Urologia, Verisuonikirurgia

Sanan kirurgia alkuperä juontaa kreikkalaisista sanoista cheiros (=käsi) ja ergon (työ). Kirurgia pyrkii siis vammojen ja sairauksien parantamiseen käsityönä. Alun perin Hippokrateen aikana lääkäri ei veitseen tarttunut vaan tätä varten olivat veitsen omistavat parturit ja suomessa välskärit.

Kirurgisten toimenpiteiden moninaisuus on johtanut perinteisen yleiskirurgian pirstoutumiseen kaikkiaan 11 erikoisalaan. Tähystyskirurgian ja/tai mini-invasiivisen kirurgian osuus viimeisen 20 vuoden aikana lisääntynyt moninkertaisesti ja korvaa perinteistä kirurgiaa, jossa elimistön sisään mennään viilloista ja toimenpiteet tehdään suorassa näkökontrollissa. Kirurgiset erikoisalat muuttuvat kehityksen mukana. Nykyaikainen kardiologia ja sydänkirurgia ovat esimerkiksi lähentyneet toisiaan, ja osa tehtävistä toimenpiteistä on molempien erikoisalueiden osaamista. Kehityksen mukana osa entisistä kirurgisista toimenpiteistä, kuten vatsalaukun kirurgia uusien happolääkkeiden tehokkuuden seurauksena, poistuu. Myös sepelvaltimo-ohitusleikkausten tarve on vähentynyt elintapojen muutosten, uusien tehokkaiden rasvalääkkeiden sekä etenkin suonensisäisten toimenpiteiden (kuten pallolaajennys) seurauksena.
Erityistason vaativasta kirurgiasta sekä tietyistä valtakunnallisista velvoitteista kuten elinsiirroista, rytmihäiriökirurgiasta, vaikeiden palovammojen hoidosta sekä huuli- ja suulakihalkioiden hoidosta vastaa Suomessa HUS-sairaanhoitopiiri.

KORVA-, NENÄ- JA KURKKUTAUDIT
Suuri osa korva-, nenä- ja kurkkutaudeista hoidetaan perusterveydenhuollossa (yleislääkärit ja työterveyslääkärit. Erikoislääkäreille lähetetään toistuvat korva- ja hengitystietulehdukset, erilaiset kuuloaistin sairaudet, krooninen nuha ja nenän tukkoisuus sekä uusiutuvat nielutulehdukset. Joka toinen lähete johtaa kirurgiseen hoitojaksoon. Suurin osa erikoisalan toimenpiteistä tehdään päiväkirurgisesti: potilas tulee leikkaukseen aamulla ja kotiutuu samana päivänä. Kaikkien yksiköiden toimintaan liittyy olennaisena osana kuulokeskus tai -asema. Niissä tutkitaan korvan ja tasapainoelimen toimintaa sekä suunnitellaan ja toteutetaan aikuispotilaiden kuulonkuntoutus. LABORATORIOLÄÄKÄREIDEN ERIKOISALAT:
Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede
Kliininen kemia ja hematologia
Kliininen mikrobiologia
Kliininen neurofysiologia
Myrkytystietokeskus ja Teratologinen tietopalvelu
Patologia
Perinnöllisyyslääketiede

LASTENTAUTEIHIN ERIKOISTUNEET LÄÄKÄRIT
Lastentaudit, Lastenkirurgia Lastenneurologia, Lastenpsykiatria

NAISTENTAUDIT
Yleisimpi syitä naistentautiklinikoille tuloon ovat:
gynekologisen syövän hoito
gynekologinen kirurgia
naisten vaikeimmat endokrinologiset ongelmat
lapsettomuus
sterilisaatio ja raskaudenkeskeytykset

NEUROKIRURGIA
Neurokirurgia on keskushermoston (aivot ja selkäydin) leikkaushoitoa. Viimeisten vuosikymmenten suuria kehitysaskeleita neurokirurgiassa ovat olleet mikrokirurgian käyttöönotto, kuvantamisen kehitys sekä tehohoidon tason ja määrän paraneminen. Vaativaa neurokirurgiaa voidaan tehdä vain ylipistosairaaloissa, joissa on korkeatasoinen teho-osasto sekä mahdollisuus yhteistyöhön muiden lääketieteellisten erikoisalojen kanssa (mm. neuroanestesiologia, neuroradiologia, neuropatologia, neurologia, lastenneurologia, kliininen neurofysiologia, neuro-otologia ja neuro-oftalmologia).

Tavallisimpia neurokirurgisesti hoidettavia sairauksia ovat
kallonsisäiset kasvaimet
aivovammat
aivoverisuonisairaudet
selkäydinkanavan kasvaimet ja puristustilat
hydrokefalus eli vesipäisyys
likvorivuoto
vaikeat kiputilat
liikehäiriöt
epilepsia

NEUROLOGIA
Neurologian erikoisalaan kuuluvat hermoston eli aivojen, selkäytimen, ääreishermojen ja lihasten sairauksien selvittely ja hoito. Erikoisalan nimi tulee Kreikan kielen sanasta neuron eli hermo ja logos, mikä tarkoittaa oppia. Neurologia on Suomessa eronnut aiemmin psykiatrian kanssa muodostamastaan hermo- ja mielitautien erikoisalasta omaksi erikoisalakseen vuonna 1963. Suomessa on neurologeja noin 290. He toimivat keskus- ja aluesairaaloissa, pienempi osa vakuutusyhtiöiden tai KELA:n asiantuntijoina sekä säätiöiden ja potilasjärjestöjen ylläpitämissä kuntoutuslaitoksissa, yksityissairaaloissa tai -hoitolaitoksissa sekä yksityisillä lääkäriasemilla. Tavallisia neurologisia oireita ovat päänsärky, huimaus, lihasheikkous, kömpelyys, vapina ja tunnottomuus. Myös kipu voi olla merkki hermoston poikkeavasta toiminnasta. Neurologiset sairaudet voivat aiheuttaa havaintokyvyn, loogisen ajattelun, asioiden tunnistamisen tai muistin häiriöitä. Erilaiset halvausoireet, puheen tuottamisen tai ymmärtämisen, lukemisen tai laskemisen häiriöt voivat myös olla merkki neurologisesta sairaudesta. Myös kohtaukselliset oireet, kuten tajunnanmenetys, nykäykset tai kouristukset kuuluvat neurologisten oireiden kirjoon. Neurologisia sairauksia ovat esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöt, migreeni ja muut päänsäryt, liikehäiriöt kuten Parkinsonin tauti, epilepsia, muistihäiriöt kuten Alzheimerin tauti, MS-tauti, keskushermostokasvaimet ja -tulehdukset, ääreishermosairaudet kuten polyneuropatiat ja lihas-hermo-liitoksen sairaudet kuten myastenia gravis. Neurologisen potilaan tutkimuksen tärkein osa on potilaan haastattelu ja sen kuluessa saadut tiedot kliinisen lääkärintutkimuksen ohella. Verikoe ja koneelliset lisätutkimukset täydentävät diagnoosiin pääsyä. Monissa neurologisissa sairauksissa tarvitaan moniammatillista erityisosaamista ja kuntoutustoimia. Neurologisissa yksiköissä toimii tämän vuoksi lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan lisäksi fysioterapeutteja, toimintaterapeutteja, puheterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä, neuropsykologeja ja kuntoutusohjaajia. Tämän osion teksti myötäilee pitkälti professori Seppo Soinilan kirjan Ajattele aivojasi tekstiä (Kustannus Oy Duodecim, 1. painos, Jyväskylä 2003). PSYKIATRIA Aikuispsykiatria Lastenpsykiatria Nuorisopsykiatria Vanhuspsykiatria Oikeuspsykiatria Päihdepsykiatria

RADIOLOGIA
Suomessa tehdään vuosittain 4,2 miljoonaa röntgentutkimusta. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen suomalainen on keskimäärin kerran vuodessa röntgenkuvassa. Röntgenkuvauksilla sekä muilla kuvantamistutkimuksilla onkin keskeinen merkitys erilaisten sairauksien tunnistamisessa. Keuhkojen, luuston ja hampaiden röntgenkuvaukset ovat tavallisimpia kuvantamistutkimuksia. Näiden lisäksi tehdään ultraääni-, magneetti-, tietokonetomografia- ja isotooppitutkimuksia, rintojen röntgentutkimuksia eli mammografioita, läpivalaisututkimuksia, verisuonten varjoainetutkimuksia eli angiografioita sekä radiologisia hoitotoimenpiteitä, kuten verisuonitukosten laajennushoitoja. Yhä useampi röntgenkuva tuotetaan nykyään digitaalisesti. Valtaosa röntgeneistä on jo filmittömiä, ja kuvat myös arkistoidaan digitaalisessa muodossa. Digitaalisuuden ansiosta tutkimusten diagnostinen arvo paranee, ja kuvia voi tarvittessa siirtää tietoverkon kautta sairaalasta toiseen Tämä vähentää turhia kuvauksia, minkä ansiosta myös potilaan saama sädeannos pienenee.

SILMÄTAUDIT
Silmätautien alaan kuuluu silmän sairauksien diagnostiikka ja hoito sekä taittovikojen määrittäminen ja korjaaminen. Sen piirissä hoidetaan kaiken ikäisiä potilaita vastasyntyneistä keskosista seniorikansalaisiin. Yleisimpiä silmäsairauksia on kaihi eli silmän mykiön sameneminen. Kaihin poisto on yleisin kirurginen toimenpide koko maailmassa. Muita yleisiä silmäsairauksia ovat glaukooma, näköhermon sairaus, johon usein liittyy silmänpaineen kohoaminen, verkkokalvon sairaudet kuten diabeettinen silmäsairaus ja ikään liittyvä verkkokalvon tarkan näkemisen alueen rappeuma, sekä toiminnallinen heikkonäköisyys ja karsastus. Myöskin silmän etuosan tulehdukset ovat tavallisia. Silmätautien alan erityistason hoitoon kuuluvat mm. sarveiskalvon siirrot, silmän kasvainten silmän säästävä hoito, lääketieteellisin syin tehtävä taittovirhekirurgia ja vaativa okuloplastinen kirurgia sekä silmäpatologia. Yksinkertaiset silmäsairaudet hoidetaan avohoidossa yleislääkärin vastaanotolla, minkä lisäksi alueella toimivat silmätautien erikoislääkärit ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita. Poliklinikoilla tutkitaan ja hoidetaan ensisijaisesti potilaita, joiden taudin määritys tai hoito edellyttävät sairaalatutkimuksia ja vaativampia hoitokeinoja. Vaativimmat hoidot on keskitetty yliopistollisen keskussairaalan klinikkaan, jolla on myös valtakunnallinen vastuu muiden sairaanhoitopiirien ja yliopistojen alueiden harvinaisimpien silmäsairauksien hoidosta. Silmätautien vastuuyksiköt huolehtivat myös alansa tutkimuksesta, koulutuksesta ja tarpeellisesta yhteistyöstä muiden erikoisalojen kanssa.

SISÄTAUDIT
Sisätautien erikoisala on eriytynyt yhdeksään itsenäiseen erikoisalaan:
endokrinologiaan
gastroenterologiaan
geriatriaan, hematologiaan
infektiosairauksiin
kardiologiaan
nefrologiaan
reumatologiaan
yleissisätauteihin


KEVENNYS
Sisatautilääkärit tietävät kaiken, mutta eivät osaa mitään.
Kirurgit osaavat kaiken, mutta eivät tiedä mitään.
Patologit tietävät ja osaavat kaiken, mutta liian myöhään.
Psykiatrit eivät tiedä eivätkä osaa ja ovat myöhässä.

Lääkärit olivat sorsametsälla rantakaislikon reunalla. Ampumavuorossa oli sisätautilääkäri. Sorsa lensi hyvin kohti, lääkäri tähtäsi ja tähtäsi ja tähtäsi.. mutta ei ampunut.
- Mikä tuli, miksi et ampunut?
- No-olihan siinä räpylät, nokka, siipipeilit, mutta jäi vähän diagnoosi auki.
Psykiatri tuli vuoroon, sama tilanne kuin äsken.. ei ampunut.
- Mikä tuli, miksi et ampunut? sehän oli selvästi sorsa
- No- kyllähän minä sen tiesin, mutta jäin miettimään tiedostiko se sitä itse.
Kaislikossa rasahti - kirurgi tyhjensi äänen suuntaa pumppuhaulikon ja sanoi patologille: - Mees kattoon oliko se Sorsa.

VIITTEET

Erikoislääkärien määrän kehitys vuoteen 2015 Pystytäänkö eläkepoistuma korvaamaan uusilla spesialisteilla? Suomen Lääkärilehti 38/2006 vsk 61 Mira Kajantie, Hannu Halila, Jarkko Ihalainen, Jukka Vänskä