koreografia

Koreografia on sananmukaisesti tanssin kirjoittamista, mutta tunnetaan myös tanssikompositiona eli tanssin säveltämisenä. Sanan alkuperä on antiikin Kreikassa, jossa choregus tarkoitti dityrambi-esityksen harjoittajaa. Koreografialla viitataan useimmiten tanssin liikkeiden suunnitteluun, mutta sitä esiintyy myös muissa ihmisen liikkumista sisältävissä lajeissa kuten taitoluistelussa, taitouinnissa tai joukkuevoimistelussa. Koreografia sisältää kaiken, mitä esiintyjien täytyy tietää ja opetella teoksen esittämiseksi koreografin haluamalla tavalla.

Koreografi on tanssin tai tanssiteoksen suunnittelija ja tällaista työkseen tekevän henkilön ammattinimike. Koreografin tekemä suunnittelu sisältää kaikki tanssin liikkeet, tanssijoiden muodostamat kuviot, tanssin välittämäksi ajatellun sisällön suunnittelun ja valitsemisen sekä tanssin suhteen mahdolliseen musiikkiin ja muihin esityksen osa-alueisiin kuten lavastukseen, puvustukseen, valaistukseen jne. Koreografi on useimmiten myös tanssiesityksen ohjaaja, joka opettaa materiaalin tanssijoille ja vastaa näyttämöllepanon kokonaisuudesta.

Tanssikoreografiaa tehdään sekä itsenäisiksi tanssiteoksiksi että osaksi esimerkiksi teatteri- tai oopperaesityksiä. Koreografit ovat usein itse olleet tanssijoita, mutta periaatteessa tanssijan koulutus ei ole koreografille välttämätön. Tanssiliikettä on kuitenkin vaikeaa selittää täsmällisesti vain sanoilla, joten useimmiten koreografi opettaa haluamansa liikemateriaalin esiintyjille ainakin osittain itse liikkeet näyttämällä.

Musiikista poiketen tanssin notaatiotekniikat eivät ole juurikaan koreografian teossa käytössä, vaan niitä hyödynnetään lähinnä tanssien muistiin kirjoittamisessa (nykyään videotallenteiden apuna). Vain harvat koreografit tai tanssijat hallitsevat tanssinotaatiota. Perinteisin tapa suunnitella koreografiaa lienee miettiä kunkin tanssijan liikkeet askel askeleelta – joko etukäteen tai tanssijoiden kanssa yhteistyössä harjoitussalissa. Muitakin koreografisia tekniikoita on olemassa ja niitä on kehitetty erityisesti nykytanssin piirissä. Tällaisia ovat muun muassa improvisaatio, erilaiset sattumaan perustuvat metodit jne. Meditointi.

Koreografisia keinoja

Länsimaisen taidetanssin koreografiset keinot voidaan jakaa karkeasti seuraaviin kategorioihin:

1. Tanssiesityksen "kehykset" - miten teos erottuu erilliseksi tapahtumakseen ympäröivästä maailmasta.
2. Esittämisen tapa - miten tanssi tekee viittauksia ja suhtautuu ympäröivään maailmaan.
3. Tyyli - miten tanssiteos hakee oman identiteettinsä suhteessa maailmaan, muuhun tanssiin ja tanssigenreen, jota se edustaa.
4. Sanasto - perusosaset, liikkeet, joista tanssi rakentuu.
5. Säännöt ja systeemit, joilla liikkeet ja niiden yhdistelmät on valittu ja järjestetty.

Kaikki liikkeet riippuvat tanssijan luonteesta. Liikkeet ovat kuin ihminenkin: persoonallisia, tai einiin-persoonallisia.

Katso myös

• Tanssitaide
• Koreografit