kromaus

Vanadiini ← Kromi → Mangaani — ↑ Cr ↓ Mo       Koko taulukko
Yleistä
Nimi	Kromi
Tunnus	Cr
Järjestysluku	24
Luokka	siirtymämetalli
Lohko	d
Ryhmä	6
Jakso	4
Tiheys	7,15×103 kg/m3
Kovuus	8,5 (Mohsin asteikko)
Väri	hopeisen metallinen
Löytövuosi
Atomiominaisuudet
Atomipaino	51,9961[1] amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)	166 pm
Kovalenttisäde	127 pm
Orbitaalirakenne	[Ar] 3d5 4s1
Elektroneja elektronikuorilla	2, 8, 13, 1
Hapetusluvut	6, 3, 2
Kiderakenne	tilakeskinen kuutiollinen (BCC)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto	kiinteä
Sulamispiste	2180 K (1907 °C)
Kiehumispiste	2944 K (2671 °C)
Moolitilavuus	-×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö	339,5 kJ/mol
Sulamislämpö	21,0 kJ/mol
Höyrynpaine	- Pa - K:ssa
Äänen nopeus	5940 m/s 293,15 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus	1,66 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti	0,449 kJ/kg K
Sähkönjohtavuus	- S/m
Lämmönjohtavuus	(300 K) 93,9 W/(m×K)
Tiedot normaalipaineessa

Kromi (muinaiskreikaksi χρωμα (khroma), väri) on järjestysluvultaan 24. alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Cr ja CAS-numero 7440-47-3. Aineen nimesi kromiksi sen eristäjä Louis Nicolas Vauquelin, kun hän totesi, minkälaisen värikirjon se tuotti mineraalista tehtyyn liuokseen. Vauquelin eristi kromin 1798 Pariisissa. Hän totesi myös, että smaragdin vihreä väri johtuu kromista.^[2]

Kromi kuuluu metalleihin ja on väriltään harmahtava, kiiltävä ja kova. Kromia käytetään eri metallien pinnoittamiseen. Sillä saadaan metalliesineiden pinnat säilymään hapettumattomina ja kirkkaina^[2], minkä vuoksi pinnoitusta on käytetty korvaamaan kokonaan ruostumattomasta teräksestä tehtyjä tuotteita. Kromipinnoitteet jaotellaan kahteen eri luokkaan; kovakromaukseen ja kiiltokromaukseen. Kovakromauksessa pinta on todellakin kromia ja se muodostaa kovan kulutusta kestävän pinnan. Kovakromausta käytetään muun muassa metallinmuokkaustyökalujen pinnoitteina. Kiiltokromauksen tyypillisiä sovelluksia ovat esimerkiksi auton puskurit. Nimestään huolimatta pinnoite saa kiiltonsa nikkelistä.^lähde?

Kromi on pääseosaine ruostumattomissa teräksissä.^[2] Teräkseen sitä seostetaan ferrokromin muodossa puhtaan metallin sijasta. Suomessa ferrokromia tuottaa Outokumpu Oyj:n tehdas Torniossa. Kromimalmi tuotetaan Elijärven kaivoksella.^[2]

Kromi

Yhdisteet

Kromi muodostaa seuraavia oksideja:

• Kromi(III)oksidi (Cr₂O₃)
• Kromi(IV)oksidi eli kromidioksidi (CrO₂)
• Kromi(VI)oksidi eli kromitrioksidi (CrO₃)

Kromi(VI)-yhdisteitä käytetään yleisesti kovakromauskylvyissä, ja ne ovat karsinogeenisia.

Kromi ja ihmisen ravitsemus

Ihmiselle kromi on välttämätön, mutta liian suurina määrinä myrkyllinen.^[2] Ilman sitä elimistö ei kykene tarpeeksi hyvin hyödyntämään glukoosia. Sitä saadaan kuitenkin ravinnosta riittävästi, joten lisäravinteena sen nauttiminen on erittäin harvoin tarpeen.^[2] Ravinnossa kromia on erityisesti munankeltuaisessa, vasikanmaksassa, maapähkinässä, viinirypälemehussa ja mustapippurissa sekä myös omenissa, porkkanoissa, pavuissa ja perunoissa.^[2]

Merkittävimmät esiintymisalueet

• Albania
• Bosnia ja Hertsegovina
• Etelä-Afrikka
• Iran
• Kazakstan
• Makedonian tasavalta
• Syyria
• Uusi-Kaledonia

Viitteet

Aiheesta muualla

• Kromin kansainvälinen kemikaalikortti
• Tohtori.fi
• Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Chromium (englanniksi)
• The Isotopes Project Home Page: Luettelo kromin isotoopeista (englanniksi)